Blogit

Merkintöjä mullistuksista

Tunnustan: Sain pressikortin Itä-Ukrainaan

Blogit Lindholm/Jari Mr 1.6.2016 14:11
Jari Lindholm
1960–2016.

Dosentti Arto Luukkanen kirjoittaa blogissaan ”Rauhantekijä-skandaalista”, joka syntyi ukrainalaisen Mirotvorets-verkkosivuston julkaistua Itä-Ukrainen kapinallisalueille ”akkreditoitujen” toimittajien nimiä.

”Avoimia kysymyksiä jäi paljon”, Luukkanen kirjoittaa. ”Esimerkiksi: saavatko nämä akkreditoidut lehtimiehet erityistä tukea Itä-Ukrainan kapinallisilta? Ei siis pelkkää tunnustettua asemaa vaan myös rahaa?”

Ikävä päästää ilmat pihalle hyvästä draamasta, mutta nuo kysymykset ovat avoimia vain Luukkasen päässä.

Olen itse satojen kollegojen tavoin ollut juttukeikalla Donetskissa ”akkreditoituneena” ja voin vakuuttaa, että ne kaksi laminoitua lämiskää eivät pitäneet sisällään rahapalkintoja.

Samantapainen pressikortti minulla on ollut myös työmatkalla Ukrainan hallituksen puolella, eikä sekään valitettavasti tuonut minulle ”tunnustettua asemaa”.

Hallituksen puolella kortti on ollut välttämätön, ilman sitä ei ole päässyt tekemään töitä lähelläkään sotatoimialueita eli ”terrorismin vastaista operaatiota”, kuten toimia siellä kutsutaan. Kortin lisäksi on tarvittu kulkulupa, jonka turvin on voinut ylittää rintamalinjan itään ja takaisin.

Kapinallisten puolella kortit (siviili- ja militääriosastot antavat omansa) eivät ole olleet aivan pakollisia, mutta kyllä niitä muistaakseni tiesuluilla kyseltiin varsinkin etulinjan lähellä.

Mistään juhlavasta ”akkreditoitumisesta” ei ole ollut kysymys, eikä korttien hallussapito todellakaan ole poliittinen kannanotto. Käsittääkseni se ei ole ollut sitä myöskään Ukrainan hallitukselle, joka on pitänyt ulkomaisten journalistien matkoja itään täysin normaalina, kuten asiaan kuuluukin.

Nyt syntyneestä älämölöstä tekee suorastaan surrealistisen se, että pressikorttien saaminen Donetskiin on viime aikoina muuttunut äärimmäisen vaikeaksi – sen jälkeen, kun suomalainen Janus Putkonen otti hoitaakseen ”kansantasavallan” pressiasiat.