Kahden kerroksen hourupäitä
Ihmiset uskovat mihin haluavat. Enkä nyt tarkoita pelkästään räjähtäviä kanoja.
Palattuani hiljan työmatkalta Tšernobylistä useampikin tuttu tuli kertomaan, kuinka ”pahimmalla laskeuma-alueella” Keski-Suomessa jonkun kaverin kaveri oli aikoinaan sairastunut kilpirauhassyöpään – vaikka asiantuntijat ovat väsymiseen asti vakuuttaneet (esimerkiksi täällä, täällä ja täällä), ettei se ole koskaan ollut havaituilla säteilyarvoilla mahdollista.
Tuttuni eivät ole mitään vaahtokurkkuisia hourupäitä. He ovat fiksuja, sivistyneitä, maailmaa nähneitä ja medialukutaitoisia ihmisiä. Silti he pitävät henkisellä lukkopurennalla kiinni uskomuksista, jotka tutkitun tiedon sijasta perustuvat kuulopuheisiin ja anekdootteihin.
Eivätkä he ole ainoita. Kevyesti pintaa raaputtamalla löytyy yllättävän monesta päällisin puolin normaalista ihmisestä mutrusuinen salaliittoteoreetikko.
Kaikki eivät ehkä suoranaisesti usko George W. Bushin räjäyttäneen WTC-tornit tai MPR-rokotteen aiheuttavan autismia. Mutta monissa itää ”terve epäilys”, joka pulpahtaa helposti esiin esimerkiksi Facebook-keskusteluissa. Halutaan ”lisää tietoa” ja ”puolueettomia tutkimuksia”, vaikka asiaa olisi pengottu vuosia kynnet verillä. Sähköyliherkkyys voi olla totta, koska Pena sanoo että sillä on se. Maapallo saattaa killua avaruudessa jättimäisen kilpikonnan päällä, koska Raija näki otuksesta vilauksen.
Haastattelin vuosi sitten juttua varten muutamia rokotusvastustajia päästäkseni kärryille, miten heidän maailmansa on muodostunut. He puhuivat ”aivosumun hälvenemisestä” ja ”oman totuuden tekemisestä”: vapaa ihminen kerää itse katsomuksensa ainekset virallisesta tiedosta piittaamatta.
”Haet Wikipediasta mitä rokote sisältää, näet mihin solumassaan se on tehty, ja sen jälkeen yhdistät sen tietoosi ihmisen elimistön toiminnasta”, kuvaili eräs haastateltava.
”Jos olet yhdenkin salaliittoteorian uskonut, sen jälkeen pidät kaikkea mahdollisena. Helpottaa heräämistä, jos osaa esittää kysymyksiä.”
Tällaisen ihmisen päätä on turha yrittää kääntää, koska mukana on maailmankuvallinen elementti, joka suodattaa tietoa ja tulkitsee sitä tehokkaasti, sanoi Turun yliopiston lääketieteellisen etiikan professori Veikko Launis.
”Aina löytyy jokin tietolähde, joka kyseenalaistaa kaiken, tai osatutkimus, joka jättää jonkin oven auki.”
Launiksen mukaan ”heräämisen” tärkein kimmoke on usein jokin yksittäinen esimerkkitapaus.
”Joku joka antaa nimen ja kasvot, paikan ja ajan, mitä tapahtui ja mitä jäi tapahtumatta. Sellainen puhuttelee paljon enemmän kuin tutkijoiden tilastollinen puhe tai viranomaisten geneerinen keskustelu, jossa ei ole nimiä eikä kasvoja.”
Nykyihmisellä pitäisi periaatteessa olla kaikki työkalut humpuukin vastustamiseen, mutta todellisuudessa hän on aseeton, Launis sanoi.
”On paradoksaalista, että ihmiset ovat koulutetumpia ja autonomisempia kuin koskaan ja kokevat olevansa vastuussa omasta terveydestään, mutta samaan aikaan he ovat tällaisten voimien vietävissä.”
Analyysi pätee laajemminkin. Samasta lähteestä – kuvitelmasta, että itse tietää asiat parhaiten – kumpuavat myös nykysuomalainen rasismi ja muukalaiskammo. Uskotaan mitä sattuu, luetaan mitä sattuu, päätellään mitä sattuu. Sitten noukitaan tutkimuksista sopivat ja yleistetään tukka putkella, Facebook-vertaisryhmän aplodeista nauttien.
Tämä on täysin lajityypillistä salaliittouskovaisen käytöstä. Ja kuitenkin samat ihmiset, jotka ovat itse vakuuttuneita suomalaisista Tšernobyl-kuolemista eivätkä halua antaa tyttärilleen HPV-rokotetta ennen ”lisätutkimuksia”, tuomitsevat MV-lehteen uskovat tappajafriikeiksi.
Ilmeisesti on jotenkin enemmän järkihommaa epäillä lääketieteellistä konsensusta kuin uskoa huuhaauutisia afgaaniraiskareista. Maailma on outo paikka.