A Most Wanted Man, eli hiljaiset hyvästit Philip Seymour Hoffmanille
Huomenna saa Suomen ensi-iltansa A Most Wanted Man. John Le Carrén romaaniin perustuvan elokuvan päällä on surun huntu. Se on viimeinen valmis Philip Seymour Hoffman -elokuva.
Helmikuun alussa kuollut Hoffman nähdään vielä meillä valkokankailla ainakin seuraavassa Nälkäpelissä, mutta vain sivuosassa.
Anton Corbijnin ohjaamassa A Most Wanted Manissa Hoffman on vahvasti pääroolissa. Hän näyttelee yksinäistä sutta, viinaanmenevää saksalaista tiedusteluagenttia, joka harmittelee menneitä ja jäljittää epäilyttävää tsetseenimiestä Hampurissa.
Tämä vakoilunäyttämö on hiljainen. Elokuvassa ei ole esimerkiksi fyysistä väkivaltaa juuri lainkaan. Sen uhka on läsnä ja terrori-iskuja saattaa olla tekeillä.
Elokuva on ennen kaikkea viileä. Se ei ole läheskään yhtä voimakas kuin Tomas Alfredsonin taannoinen tulkinta Le Carrén Pappi, lukkari, talonpoika, vakoojasta. Yhtäläisyyksiä siihen riittää: tämäkin on kertomus varjojen miehistä, luottamuksen pettämisestä ja mahdottomista taisteluista, siis tyypillistä Le Carréa.
Corbijnin luoma tunnelma on suorastaan masentunut. Elokuvalle se ei ole hyväksi. A Most Wanted Man ei ole vain hillitty, se laahaa. Benoit Delhommen kuvaus on tyylikästä ja sivurooleissa on karismaattisia näyttelijöitä, kuten Willem Dafoe ja Robin Wright, mutta kokonaisuus ei ole aina valkokankaan kokoinen.
Keskellä Hoffman on kuitenkin loistava. On vaikea olla ajattelematta, että roolityö hyvin väsyneenä agenttina on kuin tarkoitukselliset jäähyväiset. Ei se tietenkään niin ole, mutta tällainen tarina mielessä syntyy. Le Carrén itsensä avautuminen kuvauksista vahvistaa vaikutelmaa. Eräässä kuvassa, kellarin kelmeiden loistevaloputkien alla, Hoffmanilla näyttäisi olevan aivan valtavat silmäpussit.
Antisankari saa haaviinsa mitä tavoittelee, ja sitten taas ei saa. Turhautuminen on viimeinen tunne, mikä ei ole juonipaljastus, jos Le Carrén tyyli on tuttu. Kukaan ei saavuta mitään, joku jää purkamaan pettymystään. Lopputekstien alkaessa tosielämä – ja kuolema – kasvavat itse elokuvaa suuremmiksi.
Muokattu 9.10.2014 klo 10.57: Hoffmanin kuoleman ajankohta korjattu.