Venetsian elokuvajuhlat 2015: Beasts of No Nation, loistoelokuva jota et näe valkokankaalla
Beasts of No Nation on lapsisotilaista kertova elokuva, jonka tunnetuin näyttelijä on karismaattista Komentajaa näyttelevä Idris Elba. Ohjaaja on muun muassa True Detectiven ensimmäisen kauden tekijänä tunnettu Cary Fukunaga.
Beastsista tuli jo ennen ensi-iltaansa kohutapaus, sillä Netflix osti elokuvan kaikki oikeudet tuhdilla noin 10 miljoonan euron summalla. Yleensä tällainen Hollywoodin ulkopuolella, mutta kohtuullisen isolla rahalla ja kansainvälisesti tuotettu tunnettujen tekijöiden elokuva myydään yksitellen eri maiden levittäjille.
Kun Netflix osti elokuvan maailmanlaajuisesti aikeenaan antaa sille ensi-ilta palvelussaan, samalla katosi varsinaisen laajemman valkokangaslevittämisen mahdollisuus: elokuvateatteriketjut taistelevat verkkoalustoja ja muita levittämisen muotoja vastaan kieltäytymällä näyttämästä elokuvia, jotka ovat katsottavissa muutenkin kuin valkokankaalta.
Tietenkin oli mahdollista, että kohu olisi turha ja elokuva olisi keskinkertainen tai heikko.
Näin ei ole. Beasts of No Nation saa maailmanensi-iltansa Venetsian elokuvajuhlilla tänään, ja se on upea elokuva.
Elokuvan nähtyäni kuitenkin ymmärsin entistä paremmin, miksi Netflix-diiliin päädyttiin.
Beasts of No Nation on kauniissa valossa kuvattu, värikylläinen elokuva erään lapsen kokemusmaailmasta. Se on myös suorasukaisuudessaan ja väkivaltaisuudessaan niin järkyttävä, ettei sillä ole kovin laajaa valkokangaslevityspotentiaalia. Suorasukainen ja väkivaltainen tästä aiheesta kertovan elokuvan pitääkin olla.
Elokuva alkaa hyväntuulisena elämänmenon kuvauksena afrikkalaismaassa, alueella jonka lähellä käydään sotaa. Kertoja on pieni poika. Sitten sotilaat saapuvat.
Uzodinma Iwealan kirjaan perustuvan elokuvan päähenkilö Agu (Abraham Attah) todistaa, kuinka hänen isänsä ja veljensä tapetaan. Metsään paennut Agu pakkovärvätään lapsisotilaiden ryhmään, jonka initiaatioriitteihin kuuluu ihmisen tappaminen viidakkoveitsellä. Myöhemmin elokuvassa on raiskauksia, lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja silmitöntä sodankäyntiä, tai lähinnä siviilien murhaamista. Mietin, mitäköhän tulee seuraavaksi. Muutamiin kohtauksiin on vaikea palata, kun elokuvaa muistelen.
Fukunagan lahjakkuudesta kertoisi jo se, että elokuvaa ylipäänsä voi saakelinmoisesta raakuudestaan huolimatta katsoa. Ohjaaja käsittelee vaikeaa aihetta erittäin taitavasti. Elokuva todella pitää otteessaan, se on jännittävä ja jopa hetkittäin hyvin hauska.
Se kertoo lopulta elämästä, ei kuolemasta, vaikka lapsisotilaat Komentajaa totellessaan luhistuvat henkisesti itsetuhon partaalle.
Yhtä suuri syy tavallisen levittämisen vaikeuteen on elokuvan maantieteellinen viitekehys. Nimeämättömässä afrikkalaisessa maassa tapahtuva tarina ei tarjoa länsimaista näkökulmaa. Aihetta ei ole hollywoodilaistettu ollenkaan. Elbaa lukuunottamatta näyttelijätkin ovat ”vieraita”. Tämä on Agun tarina.
Koko elokuvassa nähdään yhdet valkoiset kasvot. Ne ovat naisen, joka istuu YK:n autossa lasin takana. Hän katsoo rynnäkkökivääreitään heiluttavia lapsia. Hänen autonsa ajaa saman tien kuvasta pois.
Oscar-potentiaalia? Enpä tiedä.
Beasts of No Nation lisätään Netflixiin 16.10. Visuaalisesti voimakas elokuva olisi ansainnut myös laajempaa valkokangasnäkyvyyttä.