Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Tekijänoikeudet, niin entisen talven lumia

Blogit Kuvien takaa 19.9.2015 10:42
Kalle Kinnunen
Kalle Kinnunen - avatar
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

F-Securen mainos on röyhkeä.

He tarjoavat palvelua, jolla voi kiertää tekijänoikeuksia suojaavat maarajoitukset. VPN-kiertopalvelua tarjotaan mainoksessa nimenomaan tähän tarkoitukseen: käytännössä mainos sanoo, että näin voit katsoa amerikkalaista Netflix-valikoimaa tai jotain kansainvälistä urheilulähetystä, joka on Suomessa nähtävissä vain maksullisella kanavalla.

Näyttökuva 2015-09-19 kello 8.40.43

Mitään laitonta ei F-Securen mainoksessa ole, mutta hyvin harmaalla alueella luistellaan. Epäonnistunut tekijänoikeuslaki Lex Karpela yritti periaatteellisella tasolla kieltää tällaisen toiminnan, eli tekijänoikeuksia suojaavien kopionestojen ja rajoitusten kiertämisen ja purkamisen.

Mutta vuoden 2015 maailmassa on tuulimyllyjä vastaan taistelemista yrittää ohjata ihmisiä verkossa sinne missä heidän ”pitäisi” olla sen sijaan, missä he haluavat olla.

Ymmärrän hyvin kuluttajaa, joka haluaa maksaa mielummin ulkomaiselle palvelulle kuin kotimaiselle, jos saa haluamansa sarjan tai elokuvan katsottavakseen aiemmin. Koska miksi ei?

Ymmärrän hyvin myös suomalaisia levittäjiä ja maahantuojia, jotka kärsivät. Kirjoitin VPN ja Netflix-aiheesta artikkelin helmikuussa 2015. Jutussa Suomen tärkeimmän art house -elokuvien maahantuontiyhtiön toimitusjohtaja Mika Siltala totesi tilanteen olevan sietämätön. ”Sama kuin lehdessä neuvottaisiin, että laita tällainen huppu rekisterikilven päälle, niin voit tankata huoltoasemalla maksamatta”, Siltala kommentoi lehtijuttuja, joissa kerrottiin VPN-kiertopalveluista. Maahantuojan kannalta juuri siitä on kyse.

Kehityksen seuraamuksia, hyviä, huonoja ja pelkästään tosiasiallisia:

  • Suurimmat toimijat porskuttavat. Elokuvapuolella Hollywoodin kuusi suurta studiota ovat ainoat tahot, joilla on oma globaali levitysverkosto. Ne voivat ajastaa vaikkapa elokuvien ensi-illat tarvittaessa samanaikaisesti ympäri maailman. VPN-kierrolla ei ole niille juurikaan käytännön merkitystä.
  • Netflix kasvaa. Se on alansa suurin globaali toimija.
  • Perinteisten free-kanavien ja maksullisten kansallisten televisiokanavien merkitys laskee. Tosin tämän kehityksen nopeutta on liioiteltu.
  • Elokuvien pienet levitysyhtiöt, toisin sanoen laatuelokuviin keskittyneet levittäjät, ovat pulassa, jos edelläkävijät katsovat leffansa VPN-kierrolla esimerkiksi Yhdysvaltojen Netflixistä. Jos elokuvateattereista kertyvä tuotto laskee, maahantuominen ei enää kannata.
  • Indie-elokuvien rahoittamisesta tulee maailmanlaajuisesti vaikeampaa. Tätä ei oikein ymmärretä. Riippumattomat elokuvat (ts. kaikki Hollywoodin ulkopuolinen ja ei-vain-kansallinen elokuvatuotanto) on perinteisesti rahoitettu myymällä oikeuksia etukäteen maailman eri maihin, paikallisille levittäjille. Kun elokuvia katsotaan VPN-kiertojärjestelmien kautta, kansallisten oikeuksien arvo laskee. Cannesin elokuvajuhlien bisnespuolella tämä oli vuoden 2015 keskeisin puheenaihe, jota setvittiin useissa asialle omistetuissa paneelikeskusteluissa. Ilmassa oli paniikkia: kärjistetyimmin kysyttiin, pitäisikö antaa periksi ja myydä elokuvan maailmanlaajuiset oikeudet suoraan Netflixille?
  • Piratismi vähenee. VPN-palvelujen käyttäjät maksavat, mutta he maksavat toiseen maahan kuin omaansa. Rahaa ei silti välttämättä liiku tuottajille asti juuri enempää, jos katselumäärät Yhdysvaltojen Netflixissä kasvavat mutta muiden maiden kiinteiden oikeuksien arvo laskee.
  • Rahaa, joka periaatteessa kuuluisi suomalaiselle levittäjälle, päätyy VPN-palvelun tarjoajalle, kuten F-Securelle, joka myy salakäytävää toisen alueen valikoimaan.
  • Suomeen jää selvästi vähemmän rahaa. Elisa Viihde, paikallinen iTunes-valikoima jne. eivät pääse kehittymään. Esimerkiksi laadukkaiden suomenkielisten tekstitysten perään saa kohta vain itkeä.

VPN-touhu on silti vain pähkinöitä verrattuna EU:ssa kaavailtuun ja erittäin kiisteltyyn digital single marketiin, jonka vaikutukset olisivat pitkälti samoja kuin yllä listatut (pl. F-Securen saama hyöty).

Ajatuksen tasolla toki houkuttelevalta kuulostavassa mallissa Eurooppa olisi yksi markkina-alue, jossa ei ole maiden välisiä maarajoituksia. Käytännössä digital single market pelaisi megaluokan toimijoiden pussiin. Televisiokanavat ja paikalliset elokuvalevittäjät pienissä maissa olisivat saman tien suurimpien maiden levitysyhtiöiden ja kanavajättien orjia.

Televisiokanavien ohella audiovisuaalisen alan tuottajat pienessä maassa olisivat suurimpien häviäjien joukossa. Sopimus kotimaiselle levittäjälle tai digitaalisen palvelun tarjoavalle televisiokanavalle velvoittaisi antamaan elokuvan saman tien koko Euroopan katsottavaksi. Rahoittaminen hankaloituisi ja menestyksestä olisi paljon vaikeampi saada palkintoa.

Kuluttajalle kertyvä hyöty olisi Suomen kaltaisessa maassa pieni tai jopa olematon. Jotain saataisiin, paljon menetettäisiin. Digital single marketia vastustetaan Iso-Britanniassakin hallitustasolla. Sopimisen vapaudesta taistellaan elokuva-alan kulisseissa tosissaan – myös Suomessa.