Tapaus Louhimies - ovatko kaikki padot nyt murtuneet?
Tämän viikon perjantaina 23.3. vietetään Jussi-juhlaa. Suomalaisen elokuvan viime vuosi oli komea. Aku Louhimies on Tuntematon sotilas -elokuvallaan ehdolla kahdessa kategoriassa, parhaaksi ohjaajaksi ja elokuvan yhtenä tuottajana myös parhaan elokuvan palkinnon saajaksi.
Jusseissa tulee olemaan poikkeuksellinen tunnelma, kun tuon peräti 10 Jussi-ehdokkuutta saaneen ja vuosikymmeniin katsotuimman kotimaisen elokuvan ohjaaja-tuottaja on joutunut ns. outoon valoon.
Ylen Sara Rigatellin juttu Louhimiehen metodeista on viiltävä, surullinen ja jossain määrin odotettu.
Se, mitä odotettiin, on suhteellista. Louhimiehen vaativista ja rankoista ohjausmetodeista on toki kuiskailtu ja hän on itsekin puhunut niistä, joskin kaiken parhain päin selittäen. Ehkäpä ohjaajan useiden elokuvien inhorealististen seksikohtausten vuoksi monet odottivat hänen nimensä ennen pitkää liittyvän #metoo-aihepiiriin. Yhdistelmä oli tulenarka.
#metoo-yhteyskin osoittautui tuon Ylen jutun myötä, mutta seksuaalinen nöyryyttäminen on (karmeaa sanoa tämä) ”vain” osa isompaa ja vielä rumempaa kuvaa. Paljastukset naisnäyttelijöiden paitojen repimisestä ja nuoria naisia nöyryyttävistä koekuvauksista olisivat toki sinänsä omienkin uutistensa arvoisia.
Jutusta tulee ahdistunut olo.
Ei vain siksi, että palkitun, kansainvälistä uraa tehneen ja Suomen kotimarkkinoilla vuosikymmeniin menestyneimmän elokuvan ohjaajan kerrotaan käyttäytyneen elokuvahankkeesta toiseen sadistisesti naisia kohtaan.
Eikä vain siksi, ettei hän oikein näytä ymmärtävän itsekään, mitä on tehnyt, eikä sitä, miten uskomattoman törkeältä ja anteeksiantamattomalta se nyt näyttää.
Ahdistavaa on se, että tällainen käytös on voinut jatkua, ja suurin kysymys kuuluu, miksi.
Elokuvasäätiö on tukenut Louhimiehen elokuvia auliisti, koska hän on taitava elokuvantekijä. Rahoitusta ja palkintoja on tullut myös oman kielialueen ulkopuolelta.
Se, mitä tapahtuu kuvauksissa, ei tule helposti julki eikä Ylen jutun perusteella välttämättä näkynyt kuvauksissakaan muille työntekijöille.
Louhimiehellä on ollut naistuottajiakin, myös elokuvissa joista Ylen juttu kertoo.
Vaikka kirjoitin Anton Vanha-Majamaan kanssa jutun kurjista työolosuhteista Tuntemattoman sotilaan kuvauksissa ja olen haastatellut eri yhteyksissä Louhimiestä sekä lukuisia nyt karmeita tarinoita kertovista naisnäyttelijöistä, Ylen jutussa kuvailtujen asioiden karmeustaso tuli todella yllätyksenä.
Elokuva-alalla on omertaa, vaikenemisen lakia. Niinsanotun Lindénin listan herättämä kuohunta viime syksynä vaimeni lähes kokonaan, kunnes Ylen Rigatelli kirjoitti jutun Lauri Törhösestä. Kuohunnan vaimenemisen yksi syy oli se, että uhreilla ja todistajilla ei riittänyt rohkeutta. En todellakaan voi syyttää heitä siitä. Vaikean ihmisen leima johtaa helposti työnsaannin hankaloitumiseen alalla, jossa kamppaillaan samoista duuneista.
Toinen syy oli se, että joidenkin haastatteluja tehneiden medioiden toimituksissa ei lopulta riittänyt rohkeutta tai motivaatiota – tai miten asia muotoillaankaan.
Helsingin Sanomien päätoimittaja Antero Mukka muotoili linjauksen näin. (Mielenkiintoinen sattuma, että tuo HS:n aloittama raju uutisointi elokuva-alan ahdistelusta linjattiin lehdessä nimettömäksi noin viikko ennen Tuntemattoman sotilaan ensi-iltaa. HS oli aiemmin muun muassa saanut ensioikeuden esitellä kaikkien aikojen kalleimman suomenkielisen elokuvan näyttelijät laajalla valokuvagallerialla.)
Mukan kirjoitus ilmestyi vieläpä samana päivänä kun kansanedustajat kävivät katsomassa tuon suurimman Suomi 100-elokuvan tilausnäytöksessä, jonka yli 18 000 euron laskun maksoi eduskunta.
Ahdistavaa on myös ja etenkin se, miten tapaus osoittaa todeksi järkyttävää epätasa-arvoa elokuva-alalla.
Kärsijöinä ovat nimenomaan naiset.
Kyse on rakenteista. Sadismi ja järjestelmällisen törkeä käytös ovat mahdollisia syistä, joiden en olisi halunnut olevan enää totta. Olisin halunnut kuvitella sikailun jääneen Törhösten ja Mollbergien suttuiseen aikaan. En tiedä mikä on diagnoosi henkilölle, joka kokee oikeudekseen traumatisoida ihmisiä ja jopa lapsia oman taiteensa nimissä.
Periaatteessa yhtälö on hirveän yksinkertainen. Jos ollaan avoimia, vallan väärinkäyttö ei ole mahdollista. Jos ei olla, se on mahdollista.
Rigatellin perinpohjaista journalismia voi vain ihailla.
Ovatko padot nyt murtuneet? Onko vielä paljastettavaa?
Voidaan toki kysyä, miksi kukaan naisnäyttelijä enää suostuisi töihin Louhimiehen kanssa, tai kuka antaisi lapsensa esittää roolia Louhimiehen elokuvassa. Aika näyttää.
Hyvin mahdollista on muuten sekin, että Louhimies voittaa jomman kumman Jussi-palkinnon perjantaina – tai molemmat. Äänestys on päättynyt viime viikolla ja ääntenlaskenta on käynnissä.
Tuntematon sotilas ei lukeudu niihin elokuviin, joiden kuvauksista Ylen jutussa on rumia paljastuksia. Ei, koska se kertoo – miehistä.
Muokattu 19.3. klo 10.58: korjattu ajatus vallan väärinkäyttö-virkkeistä.