Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Sortaako Suomen elokuva-ala naisia?

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 6.1.2014 14:21

”Elokuvatuet menevät miehille”, otsikoi Helsingin Sanomat tänään. Tiukka väite! Ehkä perusteltu: viime vuonna Suomen elokuvasäätiö antoi ennakkotukea 24 elokuvalle, joista vain kolme tulee tai tulisi olemaan naisten ohjaamia.

Yhdessä elokuvassa olisi sekä nais- että miesohjaajia.

Vain kuusi pr…

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Olipa muuten Kalle ala-arvoinen tuo kommentti Raijan kirjoittaman elokuvan tasosta. Mitä tekemistä sillä on tämän aiheen kanssa. Miksi halusit se esittää? Mitä sillä hait?

Se saattoi tosiaan olla tarpeeton rönsy. Blogia kirjoittaessa teksti rönsyilee. Asia sinänsä on totta.

Ihan pikku muistutuksena, että naisia on edelleenkin niin suomalaisista kuin ihmiskunnasta kaiken kaikkiaan, siis myös kotimaisten elokuvien katsojina, vähintään puolet… Joten vähän irvokkaalta tuntuu, että ”väite” epätasa-arvosta ”oiotaan” virheelliseksi uusilla luvuilla, joiden mukaan naistekijöiden leffoja onkin lähestulkoon melkein kolmasosa… wau ;-)

Mutta jatkokeskustelujen pohjaksi voin ilolla kertoa, että Suomeenkin ollaan viimein puuhaamassa (mm. Ruotsin ja USA:n malliin) kattavaa ulkopuolisen tahon tekemää tutkimusta, jolla selvitetään faktat sukupuolijakaumasta niin tekijöiden kuin erilaisten sisällöllisten kysymysten osalta. Sitten ei enää kenenkään (meistäkään) tarvitse päätyä mutu-argumentointiin.

Elokuvantekijöinä jaamme varmasti kaikki Akun toiveen mahdollisimman hyvästä ja monipuolisesta elokuvasta. Yksilötasolla käsityksemme siitä, miten hyvin siinä on toistaiseksi onnistuttu vaihtelee varmasti paljonkin.

Syyksi naisten tekemien elokuvien poikkeuksellisen matalaan osuuteen vuonna 2013 tuetuista elokuvista voi naispuolisten elokuvantekijöiden kiireiden ja/tai hankkeiden heikkouden ohelle nostaa ihan perustellusti myös teorian siitä, että vallitseva systeemi ja vakiintuneet normit suosivat tietyntyyppisiä elouvia merkittävimpinä ja oikeimpina – ja marginalisoi samalla toiset tarinat/aiheet/genret (jopa tekijät) vähäpätöiseksi ja ei-yleisesti-kiinnostaviksi.

Lopuksi: niin taiteessa kuin elämässä yleensä on hyvä muistaa, että yksittäiset makumieltymykset ovat mielipiteitä, eivät ”totta”.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ammattimaista keskustelua elokuvataiteen tilasta on voitava käydä sortumatta henkilökohtauksiin, saati loukkaamiseen.

Valoisaa alkanutta vuotta!
Saara C.

Hei,

Nuo sinun käyttämäsi luvut eivät kerro samasta asiasta, mitä Raija Talvion kolumni sekä Hesarin juttu käsittelivät: pitkien näytelmäelokuvien tuotantotukea.

Eikö tuo käyttämäsi luku viime vuodelta (38 ensi-iltaa) koske sekä fiktio- että dokumenttielokuvia? Lisäksi luvussa ovat mukana elokuvat jotka eivät ole saaneet Suomen elokuvasäätiön tuotantotukea lainkaan. Ja 86:n tuetun elokuvan joukkoon mahtuvat dokumenttien lisäksi lyhytelokuvat. Myös tuleviin ensi-iltoihin olit niputtanut dokumentit. Eli näiden lukujen perusteella ei vielä voi tehdä kauheasti johtopäätöksiä pitkistä näytelmäelokuvista.

Keskustelun pohjaksi jonkun pitäisi katsoa, miten pitkien näytelmäelokuvien tuotantotuet ovat vaikkapa 2010-luvulla jakautuneet. Ja olisi tietty myös kiinnostaa tietää, paljonko ohjaajista / kirjoittajista / tuottajista on naisia. Vaikka elokuvayleisössä on potentiaalisesti yhtä paljon naisia kuin miehiä, niin kai sekin jotain vaikuttaa tuen jakautumiseen kuinka paljon naisia on alalla. Mitenköhän muuten tuotantotuen hakemukset jakautuvat naisten ja miesten välillä? Sekin valottaisi sitä, onko naisten vaikeampi saada hakemuksia läpi.

Ja pakko olla samaa mieltä siitä, että sukupuoli ei voi olla ratkaiseva tekijä päätöksiä tehtäessä. (Mutta ei myöskään miesten eduksi.) Ja senkin kanssa on pakko olla samaa mieltä, että ”hyvä ja monipuolinen” elokuva on tärkeintä. Varmasti kaikki tekijät ja rahoittajat tähtäävät samaan, mutta se mikä kenenkin tekijän tai rahoittajan mielestä on ”hyvää” ja ”monipuolista”, onkin jo valintakysymys. En tiedä, onko se sukupuolikysymys, haluaisin uskoa että ei.

Ystävällisin terveisin, Kirsikka

Hyvä herra Kinnunen,

Vaikuttaa kirjoituksesi perusteella, ettet ole lukenut alkuperäistä tekstiä, johon kommentoit. Tässä linkki Raija Talvion kolumniin Lehtiset-lehdessä: http://www.teme.fi/set/2305-talvionkolumni.html#.Us6znfbY0nU

Toisaalta on myös ymmärrettävää, että kriitikkona et tunne tekijöiden kohtaamaa epätasa-arvon kokemuksia työssään. Kuitenkaan henkilökohtaisuuksiin meneminen ei ole reilua eikä nosta kirjoituksesi arvoa – päinvastoin. Käyttämääsi logiikkaa voisi siis toteuttaa sinuunkin: kirjoitit mielestäni huono blogikirjoituksen, joten sinulla ei ole enää oikeutta lausua mielipiteitä edustamastasi ammattikunnan työolosuhteista. Tämä näin lukijan mielipiteenä ja huomiona.

Ystävällisin terveisin Maria

Kiitos kommenteista Saara, Kirsikka ja Maria! Palaan asiaan pian uuden ja laajemman blogimerkinnän muodossa.

Näitä luetaan juuri nyt