Rendelin maailmanmenestys – kupla vai ei
Mikkeliläistä supersankarielokuvaa Rendeliä myydään maailmalle. Siinä on tarpeeksi toimintaa, kovia otteita ja omituisia elementtejä herättämään kiinnostus. Ei ole epäilystäkään, etteikö Rendel olisi asiallista maltillisen profiilin kauppatavaraa – maapallolla riittää ihmisiä ja erikoisuuksien etsijöitä.
Mielenkiintoisimpiin uutisiin kuuluu Rendelin myyminen Yhdysvaltoihin Shout Factorylle, joka on tunnettu genre- ja kulttielokuvien kotitallenne- ja digijakelija. Diili on osoitus siitä, että elokuvaan kohdistuu tosiasiallisia taloudellisia odotuksia. Valkokangaslevitystä USA:ssa on toki turha odottaa. Rima siihen on sangen korkealla.
Suomen sisällä Rendel-uutisoinnissa on se ongelma, ettei siihen oikein voi luottaa. Hyvältä kuulostavista uutisista jotkut ovat varmasti paikkansapitäviä. Hehkutusta varjostaa se, etteivät tekijät itsekään tunnu tietävän, mitä parhailta vaikuttavat uutiset tarkoittavat, tai mihin tiedotteiden väitteet edes perustuvat.
Toinen ongelma ovat toimittajat, jotka eivät ymmärrä, mistä kirjoittavat.
Ylen mikkeliläistoimittajan jutussa esimerkiksi verrataan niiden maiden määrää, joihin Rendel on ylipäänsä myyty niiden maiden määrään, joissa Angry Birds-elokuva, Muumit Rivieralla ja Big Game ovat saaneet valkokangaslevityksen.
Useimmat Rendelin myynnit tarkoittavat striimauspalvelu- ja dvd-levitystä. (Tässä ei ole mitään hävettävää, kyse on vain ihan erilaisista yleisö- ja rahaodotuksista.) Jos nämä muodot lasketaan, Angry Birds, Muumit ja Big Game ovat kukin saaneet useampien kymmenien, todennäköisesti yli sadan maan tai territorion levityksen (ehkä jopa lähemmäs niiden noin kahdensadan, joihin länsimaisia elokuvia myydään). Esimerkiksi Angry Birdsia jakelee globaali jätti Sony.
Suomenkin medioissa on toistettu myös väitettä, että Rendel saisi Meksikossa ja Latinalaisessa Amerikassa 650 valkokankaan levityksen.
Kun kysyin, tuottaja Miika J. Norvanto vahvisti, että myyntiyhtiö Raven Banner on tehnyt sopimuksen, jolla Rendel on myyty Meksikoon ja Latinalaiseen Amerikkaan. MG, minimum guarantee eli kiinteä kauppahinta (jonka päälle voi tulla vielä lippuprovisioita elokuvan osoittautuessa menestykseksi) on Norvannon mukaan kuusinumeroinen summa.
Tämä sinänsä vahvistaa Rendelin olevan kunnon vientituote. Ensisijaisesti Suomen markkinoille suunnatut elokuvat hyvin harvoin tuottavat vastaavia summia koko kansainvälisessä levityksessään. Toisaalta kyllä niitä myyntejä aika monta omilleen pääsemiseksi tarvitaankin, jos riskirahalla tehty 1,45 miljoonan euron leffa saa Suomessa elokuvateattereista lipputuloina reilut 50 000 euroa, kuten Rendelille kävi.
Kun ajatusta 650 kankaasta vähän märehtii, ymmärtää kuitenkin sen hurjuuden jo bisnestasolla. Noin laaja levitys vaatisi pelkästään markkinointikuluja, jotka nousevat helposti Rendelin koko 1,45 miljoonan euron budjetin tasolle – ja samalla muutamien miljoonien eurojen lipputuotto-odotuksia. Muistetaan, että Suomessa, jossa Rendeliä pukkasi ensi-iltaviikolla joka mediatuutista, elokuva on saanut noin 10 000 katsojaa. (Muistetaan myös, että Tuntematon sotilas levitettiin Suomessa ennätysmäisen laajasti hieman yli 140 valkokankaalle. Markkina-alueet ovat toki erilaisia ja esimerkiksi Brasiliassa on kahdeksan kertaa niin paljon valkokankaita kuin Suomessa, mutta mikä tekisi Rendelistä valtavirtahitin Latinalaisessa Amerikassa? Alueella edelleen suositun The Rasmuksen teemabiisi ehkä auttaa elokuvan tunnettuutta pikkuhitusen.)
Tuottaja Norvanto ei kerro, mihin väite 650 kankaan levityksestä perustuu. Hän toteaa tiedon olevan myyntiyhtiö Raven Bannerilta ja kertoo kanadalaisfirman tekevän hyvää työtä. Levittäjän nimeäkään ei voi paljastaa.
Perin erikoista, että valkokankaiden näinkin tarkka määrä voidaan kertoa ja sitä taas ei voida, kuka siihen on sitoutunut. Mitä salailemista sopimuksessa oikein on?
Norvanto ei osaa myöskään kertoa, mihin perustuu hänen ja ohjaaja Jesse Haajan ja Rendel-aiheisten tiedotteiden toistama väite, että Rendel tuli Saksassa syyskuussa valkokangaslevitykseen. Tosiasiassa elokuva julkaistaan Saksassa ns. suoraan dvd:llä marraskuun lopulla, mikä sekin on toki mukavaa. Syys-lokakuussa siitä oli kuitenkin Saksassa muutamia kiertävän fantasiafestivaalin näytäntöjä.
Rendel-uutisten lukeminen vaatii suodattimia myös siksi, että jotkut mediat ovat ottaneet elokuvan erikoiskäsittelyyn. Etenkin savolaisissa lehtijutuissa vastuu hivuttuu lukijalle.
Kun se tuli levitykseen Suomessa ja floppasi kiistatta, Länsi-Savo otsikoi Rendel veti hyvin katsojia Mikkelissä ja koko Suomessa – kotimaisten itsenäisten elokuvien joukossa paras tulos koskaan. (Floppaamista on mahdoton kieltää. Tuottajan ja ohjaajan kertomat katsojaodotukset olivat laskeneet 150 000:sta ensin 100 000:aan ja sitten 30 000 – 50 000:een; ensi-iltaviikonloppuna katsojia kertyi alle 3000, mikä jo viittasi selkeästi alle 15 000 kokonaiskatsojaan.)
Ehkä kyseessä on savolainen tai muuten vaan positiivinen tapa katsoa maailmaa – totta oli sentään se osuus, että Mikkelissä katsojia tuli hyvin. Kotimaisten itsenäisten elokuvien oletan tarkoittavan niitä, jotka eivät ole saaneet Elokuvasäätiön tukea, ja tässä joukossa Rendeliä paremmin on pärjännyt esimerkiksi viime vuotinen dokumentti Eput.
Otsikkotasolla on kerrottu, että Rendel palkittiin parhaana toimintaelokuvana. (Kriitikoiden ryttäämä Rendel palkittiin Meksikossa, kirjoitti Iltalehti ja muualla otsikoitiin esimerkiksi Rendel voitti parhaan toimintaelokuvan palkinnon Meksikossa.) Totta se onkin, se sai parhaan toimintaelokuvan palkinnon meksikolaisella kauhuun keskittyvällä Feratum-festivaalilla, joka on yksi maailman tuhansista elokuvafestivaaleista.
Ellen lue nettisivua jotenkin ihan väärin, Feratumin ohjelmassa oli kahdeksan uutta ei-meksikolaista elokuvaa. Kahdeksan (8).
En tiedä, kilpailiko Rendelin kanssa parhaan toimintaelokuvan palkinnosta yksikään elokuva, sillä muut esitetyt elokuvat olivat kauhua. Eräs palkittiin parhaana elokuvana, eräs parhaasta goresta ja niin edelleen. Feratumista on aika vaikea sanoa kummempaa, kun koko tapahtumasta ei ole englannin kielellä tietoa. Ainakaan se ei ole ”Meksikon keskeinen fantasia-, scifi- ja kauhuelokuvan festivaali”, vaikka STT välitti tällaisen tiedon uutisessaan. Muiden muassa Morbido- ja Macabro -festivaalit ovat tärkeämpiä ja kansainvälisempiä.
Never heard -festareita maailmassa riittää. Joillain palkitaan kaikki osallistuneet elokuvat. Kirjoitin aiheesta kuusi vuotta sitten, kun omakustanne-elokuva Avain Italiaan keräsi onnistuneesti suomalaisen median huomiota never heard -festarikierroksellaan.
Rendelin historiassa riittää muutenkin puolitotuuksia, joista osa on sympaattisia. Hyvät otsikot saatiin siitäkin, kun puolitoista vuotta sitten Cannesista uutisoitiin, kuinka Rendelin maailmanlaajuiset oikeudet oli myyty.
Ei se ihan niin mennyt. Tuolloin tuottajat sopivat Raven Bannerin kanssa, että tämä saa myydä elokuvaa kansainvälisesti. Puolitotuus jäi kuitenkin elämään esimerkiksi Ylellä.
Huomiota kuitenkin tuli ja se kai on tärkeintä. Sitä samaa kertaalleen syötyä kakkua syödään nyt uudelleen näillä ”myytiin 30 maahan” -uutisilla, jotka siis lienevät tällä kertaa olla ihan tottakin.
En ihan oikeasti tiedä, johtuuko höpöjen puhuminen osaamattomuudesta vai onko se tahallista. Norvanto ihmetteli kun kerroin, ettei Rendel ole saanut Saksassa normaalia kaupallista teatterilevitystä vaan yksittäisiä pistonäytöksiä. Detaljeista kysyttäessä hän siirtää tässäkin asiassa kaiken vastuun Raven Bannerille.
Tahallisuuteen toki viittaisi se, että suomalaiset ja etenkin savolaiset mediat toistavat kaikenlaisia väitteitä kyseenalaistamatta. Kyllä siinä tulee kiusaus hehkutella menemään, jos kaikki sanottu muuttuu julkaistuna hyväksi mainokseksi. Jättilevitys!
Kiinalaiskatsojat takaisivat Rendelin jatko-osan, kertoo Länsi-Savo tuoreessa jutussaan. Kysyin Norvannolta, tarkoittaako hän tosiaan esimerkiksi sitä, että Bunny the Killer Thing avasi Rendelin levitysmahdollisuuksia Kiinaan, kuten juttu kertoo. Norvantokin täsmensi, että kyse oli ”lehdistön valitettavasti tavasta tiivistää lausuntoja klikkauksia edistävämpään suuntaan”.
Norvanto kertoi odottavansa itsekin kiinnostuneena Rendelin Latinalaisen Amerikan levityksen käynnistymistä, koska se vaikuttaa Rendelin jatko-osan tuotantoaikatauluun.
Tuotanto ei siis ole enää kuin ajan kysymys. Tai katsotaan. Ehkä joku täsmentää, ehkä ei.