Avain Italiaan, suuri festivaalivoittaja? Sananen maailman tuhansista elokuvafestivaaleista

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Perjantaina tuli ensi-iltaan Avain Italiaan, vuoden huonoin elokuva. Vaikka sokeriset postikorttikuvat on sinänsä saatu videolle ihan ammattimaisesti, omituisen ”romanttisen” tarinan seuraaminen oli työlästä, enkä osaa edes arvioida, kenelle suomalaisten tuottama, mutta englanninkielinen satu on suunnattu. Jostain syystä Avain Italiaan on kuitenkin saanut ulkomailta komealta vaikuttavan läjän festivaalipalkintoja. Mistä on kyse?

”Tyyli on otettu Yhdysvalloissa vastaan hirmu hyvin. Elokuva meni festareilla ihan kuumille kuville”, ohjaaja Rosa Karo kertoo Film-o-holicin nettihaastattelussa.

Palkinnot on mainittu useissa arvioissakin.

Wikipedian englanninkielinen Avain Italiaan -sivu listaa niistä neljä. Käyn ne läpi. Yhdestäkään tapahtumasta en ollut aiemmin kuullut.

– Kultamitali Park City Film Music Festivalilla

Elokuvamusiikin tapahtumassa on jaettu pitkille elokuville noin 30 palkintoa, kertoo festarin kotisivu. Avain Italiaan on saanut pääpalkinnon – siis sen musiikki. En tunnistanut muista esitetyistä elokuvista yhtään. On paljastavaa, että festari haluaa ennakkokatselukappaleiksi elokuvista dvd:n tai blurayn, jossa ei tule olla ns. vesileimaa kuvassa, koska nämä ennakkoskriinerit ovat myös esityskopioita. Kas kun ei saman tien YouTubesta tiirata.

– Pääpalkinto The Feel Good Film Festivalilla

Katsomalla tapahtumassa eri vuosina palkittujen elokuvien listaa voi todeta ainakin sen, ettei yksikään nimike ole mistään yhteydestä tuttu.

– Las Vegas Film Festivalin Silver Ace-palkinto

Festarin, jonka kuuluisin vieras on näköjään ollut näyttelijä Michael Madsen, kotisivuilla listataan Silver Ace-palkintoja jaetun pitkille elokuville hulppeat 20 kappaletta. Jälleen: lukumäärästä huolimatta Avain Italiaan on ainoa elokuva, jonka tunnistin. Kaiken kaikkiaan näitä Silver Aceja jaettiin myös lyhäreille, opiskelijaleffoille ynnä muille yli sata kappaletta. Vaan ei siinä kaikki: tämä on festarin kolmossarja! Parempia Golden Aceja on jaettu toiset satakunta. Varsinaisia ”best of”-palkintoja on jaettu parikymmentä, ja muillekin tunnustuksille on löytynyt ottajia. LVFF:llä on siis palkittu yhden festarin päätteeksi noin 250 elokuvaa.

– Aloha Accolade Award Honolulu Film Awardsissa

Tapahtumassa on jaettu 30 palkintoa.. mutta mitä ihmettä, Avain Italiaan ei ole joukossa. Niinpä, se löytyy erillisestä Aloha-palkintokategoriasta, jossa on annettu tunnustuksia taas kymmenille eri elokuville. Kaiken kaikkiaan näillä Honolulun festareilla on jaettu viime tapahtumassa pitkälti yli 150 palkintoa.

Yksikään näistä tapahtumista ei ole millään tavalla merkittävä, eikä yhtään palkintoa voi pitää juuri muun kuin sen nimen lausumiseen menevän ajan arvoisena.

Muistan Markus Selinin joskus todenneen, että joka päivä jossain festivaaleilla jaetaan palkintoja – että palkinto sinänsä ei merkitse mitään. Se on totta, ja kokonaismäärää kovasti vähättelevä lausunto. Elokuvafestivaaleja on kymmeniä tuhansia. www.filmfestival.com -hakusaitti tuntee 4000. Silti joukossa on esimerkiksi vain viisi Suomen yli 30 elokuvafestivaalista, joten todellinen lukumäärä on varmasti yli 15 000.

Monet niistä, etenkin Yhdysvalloissa, ovat elokuvien tasosta viis veisaavia pseudotapahtumia sanan täydessä merkityksessä.

Näiden höpötapahtumien ideana on antaa elokuvantekijöille ja sponsoreille näkyvyyttä ja festarijärjestäjille mahdollisuus poseerata glamour-ympäristössä. Lopuksi kaikki haluavat palkitaan. Jos Park City Film Music Festivalin kaltainen dvd-sirkus on ”festivaali”, missä menee raja? Ei sellaista ole. Las Vegasista tai Honolulusta ei ole tarvinnut poistua ilman virallista tunnustusta, jonka voi pistää logona julisteeseen ja muihin markkinointimateriaaleihin ja toivoa, ettei kukaan asiaa tunteva katso tarkkaan.

Avain Italiaan sopii tällaiseen seuraan. Se on itsekritiikin täydellisestä puutetta hehkuva turhamaisuusprojekti: Rosa Karon (oik. Toivonen) ohjaaman elokuvan ovat tuottaneet hänen isänsä Seppo Toivonen ja aviomiehensä, elokuvasäveltäjä Tuomas Kantelinen.

Elokuvalla ei ole minkäänlaisia kaupallisia mahdollisuuksia, mainittiin sen mainoksissa tuntemattomien tapahtumien ”palkintoja” tai ei.