Rakastetun animen kallis Hollywood-versio floppasi, eikä ihme
Elokuvaa oli odotettu. Minunkin some-kuplassani siihen hamuttiin ennakkolippuja jo viikkoja ennen ensi-iltaa.
Elokuvaa oli odotettu. Minunkin some-kuplassani siihen hamuttiin ennakkolippuja jo viikkoja ennen ensi-iltaa.
Viime perjantaina se tuli ensi-iltaan – ja floppasi kunnolla.
Ghost in the Shell tuottaa väistämättä kymmenien miljoonien tappiot. Ne eivät ole budjettiin nähden mitään poikkeuksellisen huikeita summia, mutta vaikeuksissa muutenkin olevalle Paramount-studiolle isku on kova.
Pohjana oli lajinsa kaanonin huipulle kuuluva mangasarjakuva, josta on tehty myös animaatioelokuva Ghost in the Shell vuonna 1995. Alkuperäisen mangan piirsi ja kirjoitti Masamune Shirow ja animeversion ohjasi erittäin arvostettu Mamoru Oshii.
Japanilaisen aiheen siirto Hollywood-viitekehykseen herätti negatiivista huomiota viimeistään, kun sankarittaren näyttelijäksi paljastui Scarlett Johansson. Puhuttiin whitewashingista eli valkopesusta, siis tässä tapauksessa aasialaisuuteen ja anime-taustaan liittyvästä (ala)kulttuurisesta omimisesta.
Johtuiko 110 miljoonan dollarin (tai jopa 180 miljoonan, Deadline mainitsee) budjetilla tehdyn elokuvan huono menestys siis juuri siitä, että Johanssonille annettiin tuo periaatteessa aasialaiselle näyttelijälle kuuluva rooli?
Ei. (Mutta se oli oire.)
Deadlinen jutussa puidaan floppaamisen syitä ja esitellään tutkimustuloksia. Keskeisin syy on se, että alkuperäismateriaali oli lopulta vain melko pienen faniryhmän juttu. Näitä kaverieni kaltaisia tyyppejä, joiden oli pakko heti nähdä uusi Ghost in the Shell -tulkinta, oli lopulta vähän. Vaikka heidät kaikki olisi saatu aktivoitua leffateattereihin, ei se mitenkään riittäisi tämän mittaluokan elokuvalle.
Paramount-studion olisi kannattanut tehdä kulttimaineikkaasta aiheesta selkeästi maltillisemman budjetin elokuva, ei jättispektaakkelia, jutussa arvioidaan. (Tässä väitteessä on toki nimenomaan jälkiviisauden makua: jos lähdemateriaalista olisi otettu kaikki irti eli uusi elokuva olisi ollut todella hyvä, aihevalinnalla selitettäisiin nyt suurta menestystä.)
Whitewashing-kohusta oli takuulla haittaa elokuvalle, kuten negatiivisesta julkisuudesta aina on. Paljon suurempi ongelma taisi olla se, että massayleisö ei välttämättä edes tunnistanut Johanssonia markkinointimateriaaleista, koska hänen hiuksensa oli värjätty tummiksi. Deadline mainitsee, että yleisöstä suhteellisen suuri osa oli nimenomaan amerikanaasialaisia, eli torjuntareaktiota ei tullut siltä suunnalta.
Lukuisia menestyselokuvia tehneen amerikkalaistähden eli Johanssonin myyntivoima on paljon suurempi kuin rakastetuimmankaan anime-aiheen. 39 prosenttia kaikista amerikkalaisista katsojista valitsi elokuvan nimenomaan hänen vuokseen.
Ghost in the Shellin brändi ei kerta kaikkiaan ollut tarpeeksi vahva, että kymmeniä miljoonia dollareita maksavan Hollywood-tuotannon päärooliin olisi voitu ottaa vähemmän tunnettu aasialaisnäyttelijä. ”Johansson’s casting stemmed from a Hollywood decision to sell this IP beyond the handful of hard-core fans. A bankable star was essential for a film of this size, and the thinking was that Johansson would bring the Marvel fanboys”, Deadline summaa.
On arvosteluillakin väliä. Ghost in the Shellin visuaalista ulospanoa kehuttiin, mutta muuten kritiikit olivat laimeita tai huonoja. Paramount syytti siitä whitewashing-kohua, sillä eiväthän arvostelut voi heijastaa elokuvan laatua, eiväthän.
Todennäköisemmin ongelmaa oli siinäkin, että elokuva ei ole loistava, vaan tuntuu vanhojen juttujen näppärästi pakatulta toistolta. Vuoden 1995 animessa teemat käsiteltiin raikkaammin. Uuden elokuvan ohjaajalla Rupert Sandersilla ei ollut kylliksi visiota, tai sitten se ei välittynyt. Tosin useimmat elokuvaa katsomaan vaivautuneet kyllä pitivät näkemästään, Deadlinen jutussa kerrotaan tutkimustietona.
Niin tai näin, jotain olennaista katosi matkalla Masamune Shirowin pöydältä Hollywood-elokuvaksi.
Johanssonin toiseen taannoiseen, alkuperäisaiheeseen perustuvaan ja erittäin menestyksekkääseen scifiremellykseen Lucy verrattuna Ghost in the Shellissä on yksi iso ero. Vaikka Lucya saa luvan kanssa kutsua aika daijuksi elokuvaksi, se oli erittäin monien (allekirjoittanut mukaanlukien) mielestä yksinkertaisesti hauskaa katsottavaa.
Joka tapauksessa Ghost in the Shellin rojahdus on pettymys paitsi Paramountille, myös varma huolenaihe toisesta keskeisestä ja vielä rakastetummasta anime-aiheesta eli Akirasta Hollywood-megaelokuvaa kaavailevalle Warner Brosille. Katsotaan, mitä sille tapahtuu. Ainakin Warner on aivan viime viikkoina tavoitellut sen luotsaajaksi todella lupaavaa ohjaajanimeä, Jordan Peeleä. Hän teki juuri Hollywood-läpimurtonsa rotuasetelmia railakkaasti riepottelevalla (ja erittäin hyvällä) kauhuelokuvalla Get Out. Tietyissä asioissa ihonvärillä on merkitystä, ja vielä enemmän merkitsee se, että ne merkitykset ymmärretään.
Peelen käsissä Akira nousisi omalla listallani yhdeksi odotetuimmista elokuvista. Tärkeintä on näkemys.