Poimintoja Rakkautta & Anarkiaa 2015 -festivaalin ohjelmistosta, osa 1

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Suomen suurin elokuvafestivaali alkaa torstaina Helsingissä. Tämän kymmenen (+1) nimikkeen listan koostin samaan tapaan kuin aiempina vuosina: poimin subjektiivisia suosikkejani ja huomiota ansaitsevia elokuvia niistä muutamasta kymmenestä, jotka olen jo nähnyt. Joukossa ei ole niitä (Sicario! Dheepan! jne), jotka varmuudella tulevat Suomessa myöhemmin teatterilevitykseen. Elokuvat eivät ole varsinaisesti järjestyksessä.

Eden Upea elokuva pettymisestä! Mia Hansen-Love kertoo nuoren miehen hybriksestä, Pariisin house-skenestä ja hedonismista. Kehyksenä ovat tosielämän piirit, joista Daft Punk ja kumppanit nousivat maailmanmaineeseen: päähenkilön vähemmän loistokas tarina perustuu ohjaaja-käsikirjoittajan veljen Svenin elämään ja uraan dj:nä. Haluan korostaa, että tämä on ensijaisesti todella vahva draama, ja vasta toissijaisesti yksityiskohdiltaan pistämätön ja rakastava kuvaus eräästä alakulttuurista. Toisaalta Hansen-Love on itse maininnut, että Eden on ensimmäinen vakava elokuva klubien, elektronisen musiikin ja dj-kulttuurin maailmasta, ja hän on oikeassa.

Green Room Punk-bändi jallitetaan keikalle uusnatsien syrjäiseen puuhakeskukseen, ja juuri kun näyttäisi siltä että paikalta selvitään ilman väkivaltaa, päähenkilömme todistavat murhan. Jeremy Saulnierin (Blue Ruin) ohjaama elokuva liukuu sujuvasti itseironisesta punk-roadmoviesta trilleriksi ja kiihtyy splatterin kanssa flirttailevaksi ahtaan paikan arkikauhuksi, jossa kaikki on mahdollista ja sympaattistenkin hahmojen henkiinjäämisen todennäköisyys matala. Yksi intensiivisimpiä kokemuksiani Cannesissa tänä vuonna, ja hetkittäin varsin hauskakin. Väitän, että Patrick Stewart laskemoivana uusnatsien isähahmona on vuoden virkistävimpiä roolituksia.

Listen Up Philip & Queen of Earth Videovuokraamon työntekijänä elokuvakoulunsa käynyt Alex Ross Perry on amerikkalaisen riippumattoman elokuvan nopeasti nouseva tekijänimi, joka on onnistunut kirjoittamaan ja ohjaamaan elokuvan vuosivauhdilla. Oikeastaan Perryä (s. 1984) ei pitäisi lokeroida indie-draamaan, koska hän sekoittaa lajityyppejä huolettomasti. Listen Up Philip (2014) on myös sarkastinen komedia, ja Queen of Earthia (2015) ohjaaja pitää kauhuelokuvana, joskin itse kuvailisin sitä eurooppalaistyyliseksi psykodraamaksi. Kummassakin näyttelee Elisabeth Moss.