Kuilu nimeltä Välimeri – yksi syy uhkarohkeaan matkaan on Facebook
Mediterranea on Jonas Carpignanon elokuvatulkinta pakolaiskriisistä.
Ayiva lähtee Burkina Fasosta kohti Eurooppaa. Matkareitti halki Pohjois-Afrikan ei ole vaaraton. Ayiva näkee, kuinka ryöstäjät tappavat miehen. Välimerellä Ayivan ja hänen ystävänsä Abasin henki on ihmissalakuljettajien käsissä.
Ilman oleskelulupaa kaveruksille on Italiassa tarjolla vain pimeää työtä. Viikonloppuiltaisin he haluavat juhlia, mutta parasta on, kun pääsee nettiyhteyteen kotiväen kanssa.
Jonas Carpignanon kirjoittaman ja ohjaaman Mediterranean tarina ei voisi olla ajankohtaisempi. Tyyliltään elokuva on kumarrus italialaisen neorealismin suuntaan: se on koruton kertomus elämästä yhteiskunnan laidalla. Ayiva myy varastamaansa tavaraa saadakseen rahaa, jota lupausten mukaisesti lähettää kotiin.
”Kaikki, mitä fiktiivisessä elokuvassa tapahtuu, on oikeasti tapahtunut burkinafasolaiselle Koudous Seihonille tai hänen lähimmille ystävilleen”, Carpignano kertoo.
Carpignano tutustui Koudos Seihoniin vuonna 2010. Seihon näyttelee elokuvassa Ayivaa eli tavallaan itseään.
”Ennen kaikkea halusin kertoa uuden maan vetovoimasta, halusta olla osa sitä, mikä meille on ilmiselvää. Mikä saa ihmiset lähtemään? Ei vain sodat ja vaikeudet. Halusin sallia päähenkilölle myös itsekkäitä motiiveja”, ohjaaja pohtii.
Carpignano oli muuttanut Calabrian maakuntaan perehtyäkseen paikallisten ja afrikkalaissiirtolaisten väleihin. Sen piti olla taustatyötä lyhytelokuvaa varten, mutta lopulta elokuvantekijä juurtui asumaan alueelle.
Carpignano haluaa korostaa, että hän ei tehnyt elokuvaa siirtolaisista, vaan elokuva tehtiin yhdessä. Hänestä tuli ystävä, joka teki asiat, joita Seihon ei voinut tehdä – kuten kävi Burkina Fasossa.
”Paperittomana hän ei pystynyt matkustamaan. Menin tapaamaan hänen perhettään, katsomaan miten he elävät.”
Carpignano näki Seihonin tyttären ja toi hänestä valokuvia. Ne nähdessään isän tunnereaktio oli suunnaton.
”Todistin sen. Netissä Seihon näki tyttärensä etäisenä. Valokuvissa oli erilainen voima. Sinä iltana kirjoitin elokuvaa uusiksi. Seihonin suru tuli elokuvaan.”
Sosiaalinen media on vahvasti läsnä Mediterraneassa. Eräs syy uhkarohkeaan Eurooppaan lähtöön on nykyään Facebook, Carpignano arvioi.
”Facebookissa annetaan elämästä positiivinen kuva, vaikka olosuhteet Euroopassa olisivat oikeasti sietämättömät. Ihmiset haluavat näyttää mitä he haluavat olla. He poseeraavat moottoripyörien vieressä, vaikka ne eivät ole heidän. Kuvissa on menestystä ja ystäviä.”
”Matkan vaaroista tiedetään, mutta paine kotimaassa kasvaa, kun toinen näyttää menestyneen. Kotona ajatellaan: jos hän pystyy siihen, minäkin pystyn.”
Carpignanosta tuntuu, että monet eurooppalaisohjaajat pyrkivät parantamaan maailmaa korostamalla kurjuutta.
Mediterraneassa mieleenpainuvimpia ovat hyväntuuliset kohtaukset, joissa kaverukset hengailevat uusien ystäviensä, saman matkan tehneiden naisten kanssa. Naiset tosin ovat turvautuneet prostituutioon.
”Heidän jokapäiväisessä elämässään on myös onnen hetkiä. Juhlia, juomista, rakkautta.”
Yhdessäolon tunnelmat tuovat mieleen kolmen vuoden takaisen elokuvan Beasts of the Southern Wild, eikä ihme, Carpignano oli siinä apulaisohjaajana.
”Improvisaatio puhaltaa tällaiseen elokuvaan hengen. En halua tehdä amerikkalaistyyppistä, kaiken selittävää draamaa.”
Mediterranea kuuluu 27.9. saakka jatkuvan Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin ohjelmistoon.