Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Poimintoja Rakkautta & Anarkiaa 2014 -festivaalin ohjelmistosta, osa 1

Blogit Kuvien takaa 10.9.2014 22:30
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Suomen suurimman elokuvajuhlan lipunmyynti alkaa. Itse Rakkautta & Anarkiaa -festivaali käynnistyy ensi viikon torstaina.

Tämän kymmenen nimikkeen listan koostin samaan tapaan kuin aiempina vuosina: poimin subjektiivisia suosikkejani ja huomiota ansaitsevia elokuvia niistä muutamasta kymmenestä, jotka olen jo nähnyt. Joukossa ei ole niitä, jotka varmuudella tulevat Suomessa myöhemmin teatterilevitykseen.

Huomio: kuulun löyhästi R&A-festivaalin ohjelmasuunnitteluryhmään, joten saatan olla jäävi suosittelemaan mitään.

We Come as Friends
Hubert Sauperin absurdi Sudan-raportti on ylivoimaisesti vaikuttavin tänä vuonna näkemäni dokumentti.

Nymphomaniac vol 1-2 Director’s Cut
Tämä on Lars von Trierin oma versio järkäle-elokuvasta, joka leikattiin levitysystävällisempään muotoon. Siis se oikea versio. Etenkin kakkososa on myös rajumpaa kamaa.

Girlhood
Ranskalaisen Girlhoodin alkuperäisnimi tarkoittaa tyttöjengiä, mutta kuten Celine Sciamman aiemmat elokuvat, se kertoo nuoresta ihmisestä identiteettiään ja paikkaansa etsimässä. Marieme on Luoteis-Pariisin lähiössä asuva tyttö, joka haluaa irti ahdistavasta kulttuuriperinnöstään ja mukaan.. johonkin. Vaikka väkivaltaan. Rajuista tappeluista, Mariemen toistuvista vastoinkäymisistä ja viileän toteavasta ohjaustyylistä huolimatta Girlhood on erittäin tunteellinen kokemus. Sciamma käyttää uskottavasti valittua (elektro)popmusiikkia loisteliaasti. Kun Diamonds soi tyttöjen kotibileissä, järki lähtee. Jos joku käyttää Rihannan musiikkia joskus elokuvassa vielä näin hyvin, syön kuvaannollisen hatun.

The Kidnapping of Michel Houellebecq
Hävytön komedia toimii, vaikkei olisi lukenut Houellebecqia, elokuvan Berliinin festareilla tuttavani vakuuttavat. Kirjailijan teosten ihailijoille elokuva on must-see.

The Selfish Giant
Clio Barnardin pienimuotoinen, moderni työväenluokkaelokuva ei ole yhtään imelä, ja juuri siksi se itkettää.

Love is Strange
John Lithgow ja Alfred Molina eläkeikäisenä homoparina viihdyttävässä ja sydämellisessä ihmissuhdedraamakomediassa. Elokuva saattaa tulla Suomessa ansaitsemaansa valkokangaslevitykseen – mutta se on epävarmaa, kerrottiin levitysfirmasta tänään.

Night Moves
Tinkimättömän Kelly Reichardtin uusi elokuva on trilleriä muistuttava kertomus hieman höhlistä ekoaktivisteista, joiden ajattelematon isku johtaa tragediaan ja vainoharhoihin. Jesse Eisenberg uransa synkimmässä roolissa? Puristava tunnelma.

Misunderstood
Itseään korostavasti kapinallinen sekoilija Asia Argento teki uransa parhaan elokuvan omasta nuoruudestaan. Avainelokuvaa voi katsoa arvaillen, tekikö esimerkiksi oma isä, kauhuohjaaja Dario Argento tosiaan tuollaisia mokia, ja olivatko vanhemmat noin persoja huumeille. Päällimmäisenä mieleen jää kuitenkin iloisuus ja värikäs kasarimaailma.

Walesa
Venetsian elokuvajuhlien viime vuoden suurin yllätys: Andrzej Wajdan elokuva Lech Walesan elämästä 1970- ja 1980-luvuilla on energinen, vetävä ja todentuntuinen. Miksi se ei olisi ollut? Koska Wajda on 88-vuotias ja Walesan kaveri. Kumpikaan seikka ei ole ongelma – henkilökuvassakin on särmää.

Joe
Nicolas Cage pitkästä aikaa todella väkevässä ja naturalistisessa roolissa David Gordon Greenin perinnetietoisessa Syvä etelä -noir-draamassa.

Listaan vielä lisää bubbling under -elokuvia ensi viikolla. On pakko sanoa, että viralliseen ensi-iltaan tulee tänä vuonna vielä poikkeuksellisen kova kattaus: Turist, Elämän tanssi, Boyhood