Miksi pakolaistarina Dheepan on ehkä vuoden tärkein elokuva
Jos käyt loppuvuodesta enää kerran elokuvissa, mene katsomaan Jacques Audiardin Dheepan. Se on monella tavalla väkevä elokuva. Mikäli et usko minua, usko Cannesin tuomaristoa, joka Coen-veljesten johdolla antoi elokuvalle Kultaisen palmun.
Dheepan on kertomus kolmesta tamilista, jotka saapuvat Ranskaan väärillä passeilla. Mies, nainen ja tyttö pakenevat sotaa Sri Lankassa. He esittävät perhettä. He eivät tunne toisiaan. Passit kuuluvat kuolleelle perheelle.
Audiard kuvaa ulkopuolisuutta, pelkoja ja haaveita. Aluksi elokuva voi vaikuttaa yhteiskunnalliselta realismilta, mutta sen kieli on audiardia, johon kuuluu paljon erittäin taitavaa, alleviivaamatonta symboliikkaa. Dheepan ei esitä olevansa ”totta” tai ”realistinen” sen enempää kuin Audiardin gangsteritarina Profeetta, mutta se on järisyttävän totuudellinen kertomus.
Ajankohtainen maahanmuuton teema tarjoaa yhden tavan lähestyä elokuvaa, mutta siinä on paljon enemmän. Ennen kaikkea se on kuvaus dynamiikasta valeperheessä, jonka jäsenten välinen luottamus ja rakkaus syttyvät hitaasti. Valeperheet ovat harvinaisia, luottamus ja rakkaus eivät, mutta helppoja asioita ne eivät ole. Yhteisö on kuin mikä vain, jossa ihmiset joutuvat tekemään yhteistyötä, nyt se vain sattuu olemaan makaaberi valeperhe.
Dheepan on myös elokuva kommunikaatiosta. Kieli on yksi taso: päähenkilöt eivät puhu ranskaa ja oppivat sitä tarinan aikana vain jonkin verran. Silti asiat tulevat pian kyllin selviksi. Ihmisten välisen ymmärryksen muurit eivät ole koskaan mahdottoman korkeita, Audiard sanoo. Jos on luottamusta, varsinaiset ongelmat ovat aina ihan muuta.
Kävin katsomassa Dheepanin toista kertaa, ja vasta nyt tiedän, että se on mestariteos. Cannesissa olin turhan paljon omien ennakko-odotusteni vanki. Audiardilta odotti rikosdraamaa, ja Dheepan on kyllä sitäkin, mutta eri tavalla kuin ohjaajan aiemmat.
Havainto: jokaisesta Dheepanin henkilöhahmosta haluaisi tietää enemmän, paljon enemmän. He herättävät uteliaisuuden, koska he ovat oikeita ja sävykkäitä ihmisiä, joilla on salaisuutensa ja taakkansa. Parasta mahdollista elokuvan totuudellisuutta on se, että hahmojen alkaa ajatella olevan ikään kuin olemassa elokuvan ulkopuolella.
Sanotaan, että yksi elokuvien hienoimmista ominaisuuksista on tapa, jolla ne voivat pistää katsojan toisen ihmisen nahkoihin. Tästä näkökulmasta Dheepan on poikkeuksellinen. Audiard nimenomaan halusikin päähenkilöiden tulevan kulttuurista, jolla on mahdollisimman vähän tekemistä ranskalaisuuden/eurooppalaisuuden kanssa.
Tekstissä on tämän jälkeen jonkinasteinen spoileri, mutta yritän kirjoittaa niin, etten pilaa katselukokemusta.
Jo alkupuolella on selvää, että perheen elämä tulee kietoutumaan pariisilaisslummin gangsterien puuhiin. Kerrostalojen katoilla on kyttääjiä, ehkä poliisien tai ehkä toisien liigojen varalta, ja alueella käydään isoa huumekauppaa.
Dheepan on perheen isän uusi nimi. Mies on entinen sotilas, ilmeisesti kuuluisa sotilaana. Hän on menettänyt Sri Lankassa perheensä ja taistelutoverinsa. Kun väkivalta saapuu slummin pihoille ja menneisyys palaa kummittelemaan, Dheepanin mitta alkaa täyttyä. Sitä ennen audiardin kielellä näytetään, kuinka kuoleman enkelit laskeutuvat tähän laaksoon moottoripyörillä ja aseet kädessä.
Lopussa on tyrmäävä purkaus ja sen jälkeen epilogi.
Audiard kertoo musiikilla ja kuvallisen tyylilajin vaihdoksella, että epilogi ei ole elokuvan sisällä enää ”totta”. Magnoliankukkien alla on unelma, haave autuaasta tulevaisuudesta, tässä tapauksessa ”Britanniasta”.
Purkaus ja/tai epilogi olivat syynä siihen, että Cannesissa monet kriitikot torjuivat Dheepanin. Sen saamaa Kultaista palmua ihmeteltiin. Ymmärrän hämmennyksen ja senkin, miten viimeiset kuvat saattaisi nähdä aiempaan verrattuna ristiriitaisena. Tosin se huvitti, että joissain suomalaiskritiikeissäkin elokuvaa kutsuttiin tuon lopun vuoksi epäuskottavaksi. (Ei kai Audiardin edellinenkään elokuva Luihin ja ytimiin miekkavalasonnettomuuksineen ollut kenenkään mielestä ”uskottava”?)
Kai runoakin voisi nimittää epäuskottavaksi, kun sen kieli ei ole samaa kuin uutisen.
Dheepan ei pyöri enää pitkään, se ei Cannes-voitosta huolimatta oikein löytänyt yleisöä Suomessa. Vaikeaa se onkin, kun pääosissa on tuntemattomia nimiä ja elokuva hajottaa ennakko-odotuksia rajusti. Juuri siksi: suosittelen, vielä kerran.