Mikäli 95 oli salaliitto suomalaisten häpäisemiseksi, se epäonnistui
Elokuva 95 ei herättänyt montaa uutta ajatusta, mutta mielikuvitustani teos kiihotti sen verran, että epäilin sen olevan ehkä salaliitto.
Elokuva käsittelee Suomen MM-kultahärdelliä lapsellisena draamakomediana, jonka ytimessä on vastakkainasettelu Suomen ja Ruotsin välillä. Mehän olemme suuret kilpakumppanit kansakuntina (harmi vain, että ruotsalalaiset eivät tätä tiedä).
Ehkä lätkävoittoskenaario oli vain kulissi, ja 95 oli tehty todistamaan, että suomalaiset todella ovat ruotsalaisia heikompaa ainesta. Tyhmiä, tyytyväisiä vähään, auttamattomalla tavalla vailla makua – minkä 95:n menestys osoittaisi toteen.
Salaliitto epäonnistui, sillä 95:stä ei tullut hittiä.
Joulun jälkeinen viikko on vuoden parasta aikaa leffateattereille, mutta 95:lle katsojia on kertynyt vain 40 000. Viikonloppuna katsojamäärä per valkokangas oli top 10:n verrokkielokuvista ylivoimaisesti heikoin (133).
Tuo ensimmäisen esityisviikon katsojaluku ei olisi mahdoton, mutta 95 oli selvästi laskettu hitiksi. Sen tuotantoon saatiin kulutettua kaksi miljoonaa euroa, mikä on poikkeuksellinen summa, koska kyseessä on niin ilmiselvästi vain kotimaan markkinoille tarkoitettu leffa.
(Ei 95 silti mikään vuoden huonoin leffa ole. Totta kai se on laskelmoitu kuin mikä ja laiskasti tehty, mutta sitä on vaikea mieltää kovin kyyniseksi, koska se on niin aseistariisuvan ja lempeän tyhmä.)
Erityisen hupaisaa on, että ruotsalainen, televisiosarjaan perustuva Solsidan on ollut joulun jälkeisen ajan yllätyshitti, jonka salit ovat monilla seuduilla täynnä. Katsojamäärä per valkokangas nousi 312:een.
En voi kiistää, ettenkö olisi jopa onnellinen, kun 95:stä ei tullut isoa hittiä.
Nyt ei tarvitse hävetä sitä, että on suomalainen. Kaikki lööperi ei mene meilläkään läpi. Torille!