Junttilasta morjens
95 on ylipitkä elokuva tuulipukukansasta.
On ihme, ettei tätä aihepiiriä käsittelevää viihde-elokuvaa tehty jo aiemmin.
Aleksi Mäkelän ohjaama 95 sijoittuu vuoden 1995 toukokuuhun, jolloin Suomi voitti Ruotsin jääkiekon MM-finaalissa. Elokuvassa ei kuitenkaan vain seurata joukkueen menestystaivalta. Monitarinainen draamakomedia haluaa kertoa jääkiekon vaikutuksesta suomalaisiin.
Laura Birn esittää yksinhuoltajaa, jonka poika haluaa jääkiekkoammattilaiseksi, mutta valmentaja (Samuli Edelmann) ei mahdollisuuksiin usko. Duunariporukka pääsee katsomaan finaaleja saattokotiin, jossa lätkähullu ystävä (Pekka Strang) tekee kuolemaa. Kummallisimmassa kertomuksessa ääliökolmikko lähtee laivalla Tukholmaan suunnitelmanaan räjäyttää vihollismaan vääjäämättömänä pidetty voitonjuhla dynamiitilla. Mäkelän maailmaa kuvaa hyvin se, että terroriattentaattiaikeesta ei kummempia jännitteitä yritetä rakennella, mutta kaikki otetaan irti jahkailusta, saako se toinen remuporukka vietyä kaljakoreja ylihoitajan (Outi Mäenpää) katseen ohi.
Ruotsi-osuuksien samastumiskohde on Tre Kronorin voitonjuhlaa touhukkaasti valmisteleva tapahtumatuottaja (Frida Hallgren). Valmentaja Curren (Jens Huldén) ja Suomen joukkueen tarina on päälleliimattu ja pikakelattu, mutta Joel Hirvonen Jutina ja Kari-Pekka Toivonen Hannu Aravirtana eivät ole hullumpia hahmoja.
Mäkelän menestykset Pahat pojat ja Matti suodattivat tositarinoita äijäfarsseiksi. Ohjaajan vakavin elokuva Kotirauha sai vaisumman vastaanoton. 95 jää välitilaan. Siinä on kansankomedian löysyyttä, mutta aika vähän vitsejä. Ihmisiä katsotaan junttisuotimen läpi: 1990-luvun suomalaiset ovat elokuvan perusteella hidasjärkistä tuulipukukansaa.
Draaman ainekset ovat lapsellisuudessaan myös vilpittömiä. Jari Virman, Timo Lavikainen, Mikko Leppilampi ja syöpäpotilasta näyttelevä Strang saavat tarinaansa aavistuksen koskettavuutta, samoin Birn ja Edelmann. Mäkelä ei tee höhlistä hahmoistaan pilaa edes silloin, kun dynamiittiluuserit tuulettavat takapuoliaan kuninkaanlinnan suuntaan. Ydinteemoja ovat kaveruus ja itsetuntovaikeuksien selättäminen, mutta elokuvan varsinainen motivaatio on kiittää sekä tarinan henkilöitä että katsojia siitä, että he ovat suomalaisia.
★★☆☆☆
95 elokuvateattereissa.