He rakastivat vihata
Puhutaan Richardista on oivaltava komedia makuasioista, Minna Kontkanen kirjoittaa arviossaan.
Jo oli aikakin saada komedia meille ja meistä, jotka suhtaudumme tiettyihin taiteenaloihin intohimoisesti. Osa tekijöistä teoksineen on meille ylevää sielunravintoa ja muut aivan kauheaa kuraa.
Meidän omasta mielestämme siis, mutta meidän makumme on toki parempi kuin muilla.
Teatteri Takomon Puhutaan Richardista tuo näyttämölle neljä nimetöntä snobia (Noora Dadu, Minttu Mustakallio, Anssi Niemi ja Sofia Smeds). He ovat hankkiutuneet suuren konserttisalin penkeille vihakuuntelemaan viihdepianisti Richard Claydermanin konserttia.
Pariisilaissyntyinen Clayderman (s. 1953, oikea nimi Philippe Pagès) sinkosi kevyen musiikkimaailman suurnimeksi 1970-luvulla pehmoklassisilla alkuperäiskappaleilla ja pop-musiikkihittien pianosovituksilla. Hänen albumejaan on myyty kymmeniä miljoonia kappaleita, ja hän konsertoi yhä erityisesti Aasiassa.
Ei tämä kyllä ole mikään Wienin Musikverein, yksi snobeista kommentoi salin yleisilmettä jo ennen musiikin alkua.
Vain he neljä tietävät, miten ja millaista musiikkia pitää kuunnella. Kaikki muut yleisön jäsenet elävät snobien mielestä asuntolainoilleen. Kun laina on maksettu, nämä muut snobien mielestä kuolevat.
Näytelmässä konsertti alkaa ”Coldplaylla, niinpä tietenkin”. Pianoversio suurten massojen kädenlämpöisen suosikkiyhtyeen jättihitistä Viva La Vida herättää snobeissa ennalta-arvattavan inhon.
Ami Karvosen ohjaaman esityksen yllä häilyy filosofisia ajatuksia inhon ja halun oudosta keskinäisestä yhteydestä. Miksi osa ihmisistä nauttii, kun banaali kulttuurielämys tai jokin muu groteski ilmiö herättää heissä inhoa tai vihaa?
Hyvän maun käsite on näytelmän keskipiste. Korkeakulttuuri hyvä, matalamielinen Clayderman paha, snobit mesoavat kuin takavuosien Muppet Show’n kaksi kääkkänukkea aitiossaan.
Näytelmän lopun kohtaus renessanssiajan kuvataiteesta ja sen arvostamisesta jää toisaalta irralliseksi, toisaalta tasaa tunnelmia Claydermanin ylitsepursuavan konserttielämyksen jälkeen.
Yleisö nauroi ensi-illassa, komedia onnistui. Esityksen koominen ajoitus on tarkkaa.
Käsikirjoittaja Arni Rajamäki on valmistunut Teatterikorkeakoulusta vuonna 2021. Puhutaan Richardista on Takomoa ennen esitetty Kansallisteatterissa keväällä 2024, mutta silloin vain yhden kerran teatterin kahvilassa. Oivaltava, pisteliäs teksti on ehdottomasti uuden tulemisensa ansainnut.
Arni Rajamäki: Puhutaan Richardista. Ohjaus: Ami Karvonen. Teatteri Takomo (Fredrikinkatu 18, Helsinki) 20.5. asti.