Mad Max: Fury Roadissahan on erinomainen juoni
Kuulen sanottavan, että oli hyvä leffa, vaikka siinä ei ollut ollenkaan juonta. Kyllä, se leffa, jossa kaahataan ja on kiistatta hemmetin kova meno.
Ei juonta?
Nyt menee kaksi asiaa sekaisin: tarina ja juoni.
Mad Max: Fury Roadissa on juoni, ja vahva juoni onkin. Se ei vain perustu selittelyyn, mutkitteluun ja venkoiluun.
Tarina on se, mitä tapahtuu. Elokuvan tarinan voi kertoa vaikka sanoin. Kieltämättä Mad Max: Fury Roadissa tarina on tiivistettävissä vähiin sanoihin, vaikka niin, että ne ajavat tuonne ja sitten tuonne ja lopussa on merkittävä yhteiskunnallinen edistysaskel.
Juoni on elokuvassa se, miten sujuvasti tapahtumat seuraavat toisiaan. Ovatko motivaatiot selvät? Johtaako asia näppärästi toiseen? Onko tarinasta tehty puoleensavetävä tapahtumaketju?
Hyvä juoni ei ole selittelyä, se vain on. Juonen yksinkertaisuus ei tarkoita, että juoni on heikko tai ohut. Yksinkertainen mutta toimiva on nimenomaan parasta! Jos tarina on ovela ja kekseliäs ja hyvin kerrottu, puhutaan usein elokuvan monimutkaisesta juonesta, vaikka mutkikas juoni olisi oikeastaan huono juttu, osoitus osaamattomuudesta.
Mad Max: Fury Roadista tekee toimivan juuri se, että toimintakohtaukset eivät ole vain taitavasti toteutettua ammuskelua, kaahailua, akrobatiaa, räjähdyksiä, kitaransoittoa ja väkivaltaa, vaan tapahtumien runsaus vie tarinaa eteenpäin. Action on siinä voimakasta juonenkuljetusta, sillä on merkitys.
Kaksi asiaa:
1. Itse tarinoiden vuoksi elokuvia ei katso kukaan. Siihen riittäisi juonitiivistelmä. Tärkeää on se, miten tarina kerrotaan – eli miten juoni kulkee.
2. Elokuva on parasta, kun se kertoo kokonaisuuksia, joita ei voi muissa taiteenlajeissa esittää. Mad Max: Fury Road tekee juuri sitä. Se on melko puhdasta elokuvaa: kuvaa, ääntä, juonta, mahdolliseksi tehtyä mahdotonta.