Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Lars von Trier ja rujo filosofia: Nymphomaniac pohtii neljä tuntia ihmisen osaa ja osia

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 19.12.2013 08:48

Lars von Trierin uusi Nymphomaniac eli Nymfomaani kestää neljä tuntia ja viisi minuuttia. Päähenkilö on seksiriippuvainen nainen. Hän ei kuitenkaan kärsi asiasta, vaan väittää olevansa ylpeästi nymfomaani.

Pääosaa, Joe-nimistä naista, näyttelee Charlotte Gainsbourg ja nuoruustakaumissa Stacy Martin. Miespääosassa Joen tarinan kuuntelijaa esittää Stellan Skarsgård. Mukana ovat myös esimerkiksi Uma Thurman, Christian Slater ja Willem Dafoe. Toki myös Udo Kierillä on vilahdusroolinsa, kuten aina Trier-elokuvissa.

Nymphomaniacissa on valtavasti seksiä ja alastomuutta. Trailerikaan ei välttämättä sovi työpaikalla katsottavaksi.

Esimerkiksi amerikkalaisista menestyselokuvista (Transformers-sarja, Indiana Jones 4) tuttu Shia LaBeouf nähdään kovaa pornoa muistuttavissa kohtauksissa. Kyseessä on kuvia yhdistämällä luotu digitaalinen illuusio, mitä ei arvaisi. Erektio ei ole LaBeoufin, vaikka yläruumis on. Lopputeksteissä on tavallisen ”eläimiä ei vahingoitettu” -lauseen ohella maininta ”näyttelijät eivät esiinny penetraatiokohtauksissa, heidän tilallaan on body double (sijaisnäyttelijä)”.

Pornoksi ei seitsemään ”lukuun” jaettua elokuvaa oikein voi kutsua, sillä seksi on siinä tahallisesti äärimmäisen kliinistä eikä koskaan kiihottavaa. Koko kuvamaailma on harmaa, miljööt vuoroin ankeita ja tahmeita. Ollaan enemmän Trierin pään sisällä kuin Britanniassa, jonne tapahtumat näennäisesti sijoittuvat. Elokuva kuvattiin Kölnissä, eikä esimerkiksi liikennemerkkejä ole korjattu brittiläisemmiksi.

Ajatuksiltaan Nymphomaniac on taattua Trieriä. Se on enemmän filosofinen kuin ruumiillinen. Pohjimmiltaan elokuva on musta komedia ihmisyydestä. Huumori syntyy absurdeista rinnastuksista ja poliittisen korrektiuden sörkkimisestä. Joen tarinassa sivutaan seksuaalisten viettien ja sukupuoliroolien ohella verbaalisesti niin yhteiskunnallisen talouspolitiikan motivaatioita kuin arkisen manipulaation muotoja. Kokonainen luku on omistettu ortodoksisen ja katolisen kirkon suhteelle. Lomassa fistataan.

Omien sanojensa mukaan Joe ”haluaa kauniimpia auringonlaskuja kuin muut”. Kyse on elämän tarkoituksesta ja mielekkyydestä. Suuret kysymykset ovat itsekkyys ja itsenäisyys.

Vapaan tahdon ajatus on Trierille yhä vitsi. Joen elämää määrää biologia.

Aikuiset ihmiset ovat Trierille kuin se Antichristin lapsi, jota kauniisti leijuvat lumihiutaleet vetävät puoleensa kohti avointa ikkunaa ja kuolemaa.

Välillä on seesteistä, sitten jyrisee. Soundtrackilla soi esimerkiksi Rammstein.

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa Nymphomaniac nähdään yhtenä elokuvana, toisin kuin vaikkapa Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Virossa, joissa se on jaettu kahdeksi kaksituntiseksi joiden ensi-illat ovat erikseen.

Levityksellisesti Nymphomaniac on haaste. Näin pitkää elokuvaa ei ole Suomessa normaalilevitykseen tuotu aikoihin. Näytöksiä mahtuu yksi iltaan ja sekin vaatii katsojalta aikamoista panostamista.

Lue myös

Udo Kier eräänä iltana Kluuvissa: anekdootteja viinin hinnasta, hysteriasta Stockmannilla ja Madonnan hameen alta

Katsottuani elokuvan yhteen putkeen olin uupunut ja ällistynyt. Koin sen paranevan koko ajan. Nelituntinen kului rattoisasti ottaen huomioon, ettei Trier pyydä katsojaa varsinaisesti samastumaan kehenkään ja antaa hahmojen muuttua käsillä olevan asian mukaan.

Asiaa on paljon. Ensivaikutelmani on, että Nymphomaniac on monta elokuvaa yhden hinnalla – aineksia ja keskeisiä ajatuksia on lainattu ja kehitelty edelleen useista Trierin aiemmista teoksista Breaking the Wavesista alkaen. Samalla se tuntui runsaudessaan epätasaiselta.

Haluan nähdä Nymphomaniacin uudelleen, mutta urakka tuntuu suurelta. Ensi-ilta on 7. helmikuuta. Ehkä se siihen mennessä jo vetää taas puoleensa.

Ainakin tulee olemaan kiehtovaa mennä katsomaan sitä ja tarkkailla, lähteekö monikin yleisöstä tyrmistyneenä kesken pois.

Lue myös

Udo Kier eräänä iltana Kluuvissa: anekdootteja viinin hinnasta, hysteriasta Stockmannilla ja Madonnan hameen alta

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu