Julkisuuden luonteesta, fuulasta ja melkein elokuvistakin

Annoin Iltalehdelle haastattelun.

Siinä kerroin Tuukka Temoselle palkinnon myöntäneestä monacolaisesta ”elokuvafestivaalista” asiat, jotka itse kukin voi varmistaa googlella.

Kyseessä oli monacolaisen hotellin neukkarissa järjestetty neljän pitkän elokuvan videotykkikatselmus. Sen upeilla (katsokaa nyt!) verkkosivuilla on yksityiskohtainen osallistumishinnasto, johon kuului ilmeisen olennainen lupaus kanapee-tarjoilusta kahdessa eri tilaisuudessa ja buffetti vain yhdessä tilaisuudessa. Tapahtuman uskottavuuden, arvovallan ja glamourin määrä on mitä on.

Tässä tuore artikkeli näistä rahastus-”elokuvafestivaaleista” ja tässä oma vanhempi kirjoitukseni vastaavista tapahtumista, joissa saatetaan osallistumismaksun pulittaneille myöntää kerralla jopa 250 eri palkintoa. Ns. oikeat festivaalit eivät portaittain laskuta ohjelmistoon valittujen elokuvien tekijöiltä, toisin kuin vaikkapa tämä monacolainen tapahtuma, jonka järjestäjille kylliksi maksamalla tulee valituksi maksamaan lisää, ja tämäkin siis käy ilmi sieltä verkkosivuilta.

Elokuvasta en sanonut Iltalehdelle sanaakaan, enkä ole muuallakaan sitä mitenkään arvioinut. En ole sitä nähnyt, enkä tiedä siitä muuta kuin nimen ja aiheen.