Hollywood-jättituotanto menee taas suoraan Netflixiin: sieppaus vai dumppaus?
Mowgli on ison rahan elokuva, joka perustuu Rudyard Kiplingin Viidakkokirjaan, ja jonka ensi-illan ympäri maailmaa piti olla lokakuussa.
Rooleissa ja äänirooleissa ovat esimerkiksi Benedict Cumberbatch, Cate Blanchett, Christian Bale ja Freida Pinto.
Komea trailerikin julkaistiin pari kuukautta sitten.
Eilen uutisoitiin, että elokuva ei ole tulossa lainkaan valkokankaille. Netflix osti sen Warner Brosilta.
Se tulee Netflixiin ensi vuoden puolella.
Tämä ei toki ole ensimmäinen kerta, kun Netflix ostaa ison elokuvastudion uutuuden hieman ennen suunniteltua ja kauan mainostettuakin ensi-iltaa. Mowgli on kuitenkin huomattavasti kalliimpi tuotanto kuin aiemmat leffat, jotka ovat vaihtaneet viime hetkellä omistajaa ja levitystapaa leffateattereista striimaukseen.
Mowglin on ohjannut näyttelijä Andy Serkis ensimmäisenä blockbuster-mittaluokan elokuvanaan. Deadlinen jutussa Serkis kertoo olevansa tyytyväinen, että hänen tummasävyinen tulkintansa Viidakkokirjasta tulee nähdyksi Netflixissä.
Forbesissa esitetään eriävä näkemys: Serkisille täytyy olla pettymys, että pitkään hiottua elokuvaa ei nähdä kankailla – mutta että päätös oli järkevintä, mitä kaupallisesti jo tuomitulle elokuvalle saatettiin tehdä.
Koska Mowgli ei ole valmis ja sitä ei ole tekijäpiirin ulkopuolelle näytetty, emme voi tietää, onko se hyvä. Saattaa ollakin, sillä omistajanvaihdoksen syyt eivät liity taiteelliseen laatuun sinänsä vaan siihen, onko tuotteella kaupallista arvoa, ja jos on, miten levitettynä. Warner Bros ei myy leffaansa pois muusta syystä kuin siksi, että näin säästetään rahaa eli leikataan varmoiksi ennakoituja tappioita.
Mowglin eräs ongelma on myöhästyminen. Se kuuluu siihen Hollywood-tuotantojen klubiin, jossa samasta aiheesta tehdään kutakuinkin samanaikaisesti kaksi tulkintaa. Näitä ovat esimerkiksi Wyatt Earp-länkkärit vuosina 1993 ja 1994 (Tombstone ja Wyatt Earp), asteroidituholeffat vuonna 1998 (Armageddon ja Deep Impact) sekä Valkoinen talo kaapataan-trillerit vuonna 2013 (Olympus Has Fallen ja White House Down) Yhteistä useimmille se, että jos ensimmäisenä valmistunut elokuva menestyy hyvin, jälkimmäinen floppaa. Toki on niitäkin, jotka molemmat floppaavat tai menestyvät. Ensimmäisenä ehtiminen ei aina auta, ei esimerkiksi Renny Harlinin Legend of Hercules-leffaa vuonna 2014, joka kompuroi alkuvuodesta vaikka kesällä Brett Ratnerin Hercules-seikkailusta tuli iso menestys.
Disneyn uutta Viidakkokirjaa, jonka ohjasi Jon Favreau ja Warner Brosin ja Serkisin Mowglia tehtiin samaan aikaan, ja kummankin piti valmistua vuonna 2016. Sitten Mowglia siirrettiin pari kertaa eteenpäin. Viidakkokirjasta ehti tulla kaikki odotukset ylittänyt menestys.
Deadlinen juttu on ainakin osin damage controlia, jossa selitetään parhain päin, että taiteellisesti kunnianhimoisen ja huomattavan synkän elokuvan parempi levitysmuoto on striimaus.
Se on toki myös usein totta. Eikä valkokankaalle ensin tarkoitetun teoksen vain striimaukseen päätyminen eli entinen ”suoraan videolle”-logiikka todellakaan ole (enää) dumppaamista ja merkki huonoudesta: Annihilation oli siitä taannoinen kärkiesimerkki.
Eräs aivan selkeä syy siihen, miksi Mowgli ei päädy valkokankaille on samantyyppinen kuin Annihilationilla. Kuten trailerissa korostetaan, Serkis on selvästi tehnyt hyvin tummasävyisen ja suhteellisen pelottavan, ehkä lajissaan rujonkin elokuvan. Se näyttää enemmän myyttiseltä ja eeppiseltä kuin hilpeältä. Kun kyse on kuitenkin myös sadusta, jossa eläimet puhuvat ja päähenkilö on lapsi, yhdistelmä on kaupallisesti kiperä.
Deadlinen jutussakin Serkis toteaa, että tämä Viidakkokirjan tulkinta oli suunnattu vanhemmalle yleisölle kuin aiemmat.
Mowglin siirtyminen Netflixiin ei ole ehkä virstanpylväs, mutta se pönkittää striimauspalvelun asemaa ja etumatkaa kilpailijoihinsa, kuten Amazon Primeen. Netflix ei ole vain palvelu ja firma, se on käsite. Se yksin on merkittävä vaihtoehto maailmanlaajuiselle elokuvateatterilevitykselle.