HBO:n huippusarja anastettiin ohjaajalta – taistelu kädenjäljestä kiristyy laatusarjojen aikana

Äveriäiden kalifornialaisäitien salaisuuksista kertovan Big Little Liesin ensimmäinen kausi oli erinomainen. Toisen kauden kaikkien jaksojen ohjaajaksi valittiin eräs kiinnostavimmista ja persoonallisimmista nykyohjaajista, Andrea Arnold. Se kuulosti fantastiselta. Sarja oli HBO:n kärkituotantoja, pääosissa muiden muassa Reese Witherspoon, Nicole Kidman ja Laura Dern. Britti Arnold saisi uransa parhaat resurssit ja toisi varmasti todellista särmää, oman kädenjälkensä.

Mitä se olisi, vaikea sanoa, sillä esimerkiksi American Honey -elokuvassaan Arnold onnistui luomaan uuden synteesin eurooppalaisesta yhteiskunnallisesta arkidraamasta ja amerikkalaisesta unelma-ajattelusta sekä tie-elokuvan genrestä.

Sarjan takana on David E. Kelley, joka uudisti saippuaoopperaa 1990-luvulla Chicagon lääkäreillä, Rooman sheriffillä ja Ally McBealilla. Big Little Liesissa hän uudisti itseään uusien laatusarjojen sisältövaatimusten aikaan. Ensimmäisen kauden ohjasi Jean-Marc Vallee, jota ei pyydetty toisen kauden pariin, sillä hän teki silloin Sharp Objectsia.

Nyt toinen kausi on edennyt hieman yli puolivälin. Nautin siitä kovasti, sitä ei millään voi kieltää. Sarjoissa vain harvakseltaan nähty Meryl Streep tekee itselleen epätavallisen roolin tämän tarinan eräänlaisena pahiksena, jonka motiivit ovat inhimillisesti ymmärrettäviä mutta toimintatapa kiehtovan karmeaa.

https://www.youtube.com/watch?v=eCWevZV945M

Toinen kausi on ensimmäistä kevyempi ja valoisampi, vaikka siinä käsitellään vähintään yhtä kipeitä asioita: väkivaltaista parisuhdetta, raiskauksen jättämää henkistä taakkaa, ahneuden muotojen vaikutusta avioliittoon, (aikuisen) lapsen kuoleman vaikutusta äidin mielenterveyteen. On addiktioita, posketonta passiivisaggressiota, monenlaista pelkoa ja eri asteista julmuutta.