Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Frankenstein-kanava tulee – kukat Yle Teeman hautajaisiin voi jo tilata

Blogit Kuvien takaa 14.10.2016 13:33
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Mikä on julkisen palvelun tehtävä?

Yle Teeman rikkomisaikeet ovat herättäneet viime viikkoina keskustelua.

Olen kuullut luotettavalta lähteeltä, että päätös Teeman lakkauttamisesta nykyisellään on mitä ilmeisimmin käytännössä tehty. Juuri nyt Yle jo hakee markkinointitoimistoa (tai on jo löytänyt sen), joka tulee tekemään brändityötä, kun nykyinen Teema ja Yle Fem amputoidaan ja palaset ommellaan yhdeksi kanavaksi. Tuskin sitä haettaisiin, ellei näiden kanavien vihjattua uudistusta pidettäisi varmana. Muutoksiin liittyvät lausuntopyynnöt ja muu kuvitelma kansalais- ja asiantuntijavaikuttamisesta näyttäisivät olevan silkkaa lumedemokratiaa.

Pitihän se arvata. Ylen vastaus parin viikon takaiseen blogimerkintääni Yle Teemaa ei saa lakkauttaa eikä amputoida oli hassu paitsi sikäli, että palvelun supistamista kutsuttiin pokkana palvelun parantamiseksi, myös siksi, ettei siinä edes vaivauduttu kirjoittamaan lakkauttamisasiasta konditionaalissa. Kerrottiin vain, miten suunnitelma tulee etenemään.

Samoin julkaisujohtaja Ismo Silvo esitteli Hesarissa sangen valmiin tuntuisen mallin, jossa Teema jatkaisi viitenä iltaa viikossa alkaen kello 20. Nopea laskutoimitus: Teemaa olisi lähetysvirtatelevisiona jäljellä siis ehkä 20 tuntia viikossa.

Kun Silvo muotoilee tämän niin, että ”kaksi kanavaa tuodaan samalle kanavapaikalle omine ohjelmistoprofiileineen”, näen mielessäni melankolisen mutta monella tavalla vajaan Frankensteinin hirviön, joka on koottu eri ruumiiden osista. 20 tuntia Teemaa viikossa – se on reilu kolmannes nykyisestä. Kenties Frankenstein-kanavalle voidaan lisätä vaikkapa urheilublokki? Saataisiin vielä enemmän tehokkuutta. Malli on jo olemassa: radiokanava Yle Puheesta tehtiin puolikas, kun joku hoksasi, että hei, urheiluselostuksetkin ovat puhetta.

Kuinka monta toimivaa esimerkkiä maailmalla on kanavapaikasta, jonka sisällä on kaksi eri brändiä? Brändejä, jotka olivat aiemmin omia kanaviaan, ja saavat jatkossa jakaa yhden paikan? (Joku voisi väittää toki, että olivathan Yle ja MTV:kin samoilla televisiokanavilla Suomessa aikoinaan, liki neljännesvuosisata sitten. Ehkä joku jopa väittäisi, että ratkaisu toimi. Silloin toimi kuulemma Neuvostoliittokin. Siitä silti luovuttiin, samoin kanavien jaosta eri toimijoiden kesken.)

Toki kanavien yhdistämiselle on perusteluja: katselussa mennään kohti suoratoistoa (totta, hitaasti mutta totta), uusinnat mielummin nettiin (kuulostaa loogiselta), lineaarisen television katselu vähenee tulevaisuudessa (mutta tällä hetkellä lähetysvirta-tv on yhä paljon isompi juttu), sisältö on marginaalia mitä marginaalia (no hei, kulttuurikanava ja ruotsinkielinen kanava, kuka sitä katsoo, dosentit ja yli oppilaat). Myös hallituksella on perusteluja sivistyksen ja koulutuksen vastaiselle kamppailulleen, josta ei kuitenkaan tarvitse edes keskustella, koska tässä maassa isot pojat tekevät päätöksiä kysymättä.

Kaikkea varjostaa se, että julkaisujohtaja Silvon mukaan kyse ei edes ole säästöistä.

Niiden sijaan Silvo on huolissaan uusinnoista Teeman prime timessä. Hän ei ilmeisesti ole huomannut, miten huonosti ajateltua ja tehtyä ja jopa yksiselitteisen marginaalista ohjelmaa Ylen TV1:n ja TV2:n prime timessä usein ajetaan.

Ovatko professorien vetoomus ja sekä televisiotuottajien että kulttuuriväen vetoomus siis turhia?

Mitä television laadukkaan ja arvostetun kulttuurikanavan amputoimisesta seuraa?

Radiostakin vähennetään kulttuuriohjelmia. Ehkä Ylen nykyinen johto on tiensä valinnut. Ehkä tämä on isoa suunnitelmaa, jossa ensin rapautetaan julkisen palvelun tehtävät ja sitten lopetetaan koko Yle. Kyllä sille moni tässä maassa hurraisi, mutta en kieltämättä kuulu joukkoon.