Elokuvateatteriketju Cinamon tuli Suomeen – jopa omia maahantuonteja, joista unohdetaan kertoa
Kuulun toistaiseksi melko harvalukuiseen ihmisjoukkoon: olen käynyt kauppakeskus Redin Cinamonissa, Helsingin uusimmassa monisaliteatterissa.
Nykyajan standardein se on hyvä multiplex. Lipunmyyntiautomaatti oli näppärä ja herkkumyymälän valikoima lajissaan oivallinen. En keksinyt Halloweenin näytännöstä teknisesti mitään moitittavaa. Salit eivät suuresti eroa vaikkapa Finnkinon keskikokoisista saleista. Jalkatilaa kuitenkin on näkyvästi enemmän.
Miljoonahanke on toteutettu ulkoisesti siis juuri kuten pitääkin.
Kuten koko Redin, Cinamonin toimintaa on varjostanut ja keskustelua herättänyt melkoisen vähäinen asiakasmäärä. Osa näytöksistä ajetaan kirjaimellisesti tyhjille saleille. Syitä ei tarvitse hakea ainoastaan sijainnista melko hiljaisen, sanoisinko kiistellyn kauppakeskuksen hankalasti löydettävässä viihdekerroksessa. (Sokkelomaisessa Redissä kaikilla hisseillä ei pääse kaikkiin kerroksiin.)
Osin huikeat hintaerot Cinamonin eduksi ovat harvojen tiedossa.
Sekä Cinamonin että Finnkinon lipunmyyntijärjestelmät näyttävät paikkatilanteet. Esimerkiksi Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset -fantasiahitin 3D-näytökseen tänään kello 17.40 Cinamon Redin suurimmassa salissa oli myyty tätä kirjoittaessani 16 lippua. Finnkinon Tennispalatsin kello 17.50 alkavaan vastaavaan näytökseen lippuja oli myyty 103 lippua. Sillä ei siis näköjään ole tätä suurempaa merkitystä, että Cinamonin 3D-lipun hinta on 10,50 euroa ja Finnkinon 15,40 euroa.
Jättimenestys Bohemian Rhapsody tuo Cinamonissakin saleihin tungosta, mutta loppuunmyytyjä näytöksiä ei ole juurikaan tarvinnut pelätä. Eräs elokuvalevityksen ammattilainen kuvaili alkuviikkojen kävijämääriä ”symbolisiksi”. Pitkän linjan elokuvateatteriammattilainen ihmetteli, että mistä ihmeestä koko Cinamonissa edes on kyse. Hän kummasteli markkinoinnin puutetta. Helsingin ensimmäinen uusi yli kahden salin teatteri tällä vuosituhannella on avattu ja toiminnassa, mutta tietääkö siitä oikein kukaan? Koska teatterikentälle janotaan kilpailua markkinajohtaja Finnkinon rinnalle, kukaan ei tohdi kritisoida tulokasta nimellään.
Baltiassa viittä monisaliteatteria (kuudes on avautumassa Tallinnaan) pyörittävällä Cinamonilla on haaste: miten vakiinnuttaa paikkaansa paitsi uudessa kauppakeskuksessa, ylipäänsä pääkaupunkiseudun elokuvissakävijöiden mielessä? Valtavirran elokuvaa katsomaan haluava hakeutuu todennäköisimmin Finnkinon verkkosivuille.
Näkyvyyttä on nyt sentään haettu lippujen alennuskampanjapäivillä. Tällainen Yes Day on luvassa taas ensi viikolla.
Omaa profiilia, jolla Cinamon erottuisi Finnkinosta tai muustakaan, ei Cinamonilla vielä ole. Keskeiseltä ohjelmistolta sitä ei kannata odottaa: Cinamon noudattaa valtavirtalinjaa kuten Finnkinon Tennispalatsi ja Kinopalatsi, muutamilla arthouse-poiminnoilla höystettynä.
Alkupäivät näyttivät aivan erityisen kömpelöiltä. En myöskään saanut Cinamonista syyskuussa ketään kiinni haastattelua varten, en ennen kuin virolainen Cinamonin edustaja lokakuun lopulla soitti. Hän ei tiennyt, että olin esittänyt yhtiölle haastattelupyyntöjä.
Eräs haaste saattaa olla siinä, että toimintaa johdetaan nimenomaan Virosta. Elokuvat valitaan ja sijoitetaan ohjelmistoon Tallinnan toimistossa, kertoi teatteripäällikkö Mikko Miettinen, jota kävin toissa viikolla tapaamassa. Aiemmin myös Cinamonin tiedotteet olivat osin aivan koomisen huonoa suomea ja nettisivuillakin puhuttiin ”istunnoista” näytösten sijaan.
En tiedä, katsovatko virolaiset Johnny Englishin lapsekasta toikkarointia kello 21.30 alkavissa näytöksissä, mutta Cinamonilla odotetaan, että suomalaiset katsoisivat.
Cinamon ei ole varmasti antamassa periksi, koska investoinnit ovat merkittäviä ja sillä on Suomessa kasvusuunnitelma, johon tiedetään kuuluvan ainakin Pasilan Triplan monisaliteatteri. Sinne tulee kuusi salia, Redissä on viisi. Cinamon Rediinkin on tulossa vielä lisätiloja, ainakin kahvila, jonka remontti on vielä kesken.
Cinamon Redin ilmiselvät haasteet tulevat aikana, jolloin Helsingissä on kiihtyvä elokuvateatteribuumi. Cinamon ei ole ainoa tulokas, vaikka se on rakentamassa uusista tulokkaista määrällisesti ylivoimaisesti eniten saleja.
Töölön Korjaamo Kino ja Kallion Riviera avasivat pari vuotta sitten. Niissä on yhteensä vain kolme salia. Lasipalatsin jättisalin Bio Rexin uudelleenlanseerannut Korjaamo Kino on viime kesästä alkaen pyörittänyt siellä esitystoimintaa (tosin vain viikonloppuisin; muulloin sali on muiden toimijoiden ja Lasipalatsin tehokkaasti vallanneen Amos Andersonin taidemuseon käytössä). Kruununhaan, Kaisaniemen ja Hakaniemen reunalla sijaitseva pieni WHS Union esittää pääasiassa erittäin epäkaupallista ohjelmistoa ja Kalliossa avaa pian uusi pikkusali Kino Sheryl. Ennen tätä buumia Helsingin elokuvateattereita olivat vuosien ajan vain Finnkinon Tennispalatsi, Kinopalatsi ja Maxim sekä Cinema Mondon kaksisalinen Kino Engel.
Muutaman vuoden sisään pitäisi aueta laatuelokuvaan keskittynyt monisaliteatteri myös Kampin Narinkkatorille entiselle bussiasemalle. Sen takana on elokuva(teatteri)alan todella pitkän linjan konkareita, kuten Suomen elokuvasäätiön toimitusjohtajanakin toiminut Jukka Vilhunen ja pääomasijoitusalalla menestynyt Ari Tolppanen. Viimeistään nyt, kun Cinamonin vaikeudet on nähty, tämä hanke on noussut kaikista kunnianhimoisimmaksi.
Kuten sanottu, uuden Halloweenin katsominen Cinamon Redissä kolme viikkoa sitten oli miellyttävä kokemus, Tennispalatsiin verrattuna jopa suurenmoinen – osin siksi, että teatteri ja sen käytävät olivat niin rauhalliset ja hiljaiset. Ei tarvinnut pelätä mölyapinoita tai muuta häiriötä salissa! Tämä positiivinen piirre ei tietenkään ole kestävä menestyksen ajuri vaan merkki ongelmista. Olen kuullut myös muiden uusien teatterihankkeiden lähellä olevilta tahoilta, että Cinamonin numeroiden pelätään näyttäytyvän merkkinä alan kasvunäkymien kääntymisestä.
Helsingin elokuvateatterikapasiteetti nousee silti taas ryminällä ensi viikolla, kun Finnkino avaa Itäkeskuksen monisaliteatterinsa. Sen nimi on Itis, ja saleja on peräti yhdeksän. Sinne on tulossa huomiota herättävä ja yleisöä varmasti kauempaakin houkutteleva IMAX-sali (jota on mainostettu kesästä alkaen Lahdentien varrella Mäntsälässä asti).
Jos lippujen hintoja ei lasketa, on kovin vaikea arvuutella, miksi itäistä metrolinjaa pitkin (leffaan) kulkevat valitsisivat juuri Redin ja Cinamonin. Cinamonin ”joka kymmenes elokuva ilmaiseksi” -kanta-asiakkuusjärjestelmä on ihmetyttänyt elokuvalevittäjiä, koska ilmaisia lippuja ei ole (miten päätetään, kuka jää ilman esityskorvausta?), ja omassa otannassani myös elokuvissakävijöitä, koska Finnkinon sarjalippujärjestelmä (jossa kustakin lipusta lasketaan ostohetkellä alennusta niin, että kuudes tulee ilmaiseksi) on kuluttajalle useimmissa tapauksissa suhteessa edullisempi. Malli on Baltiasta ja ilmeisesti sitä ole ymmärretty verrata Suomessa markkinajohtajan jo vuosikymmeniä sitten vakiintuneeseen sarjalippukäytäntöön – yksi pieni esimerkki siitä, miksi Cinamon kaipaisi voimakkaampaa kotimaista ohjausta tai konsulttiapua.
On hienoa, että ohjelmistollisesti Cinamon kokeilee omaa, turvallisen marginaalisesti mutta silti. Joitain lastenelokuvia on jo esitetty vironkielisinä ja perjantaina saa peräti Suomen ensi-iltansa Toveri lapsi, kansainvälisesti hyvän vastaanoton saanut tuore virolainen historiallinen draama Stalinin vainojen ajalta. Sitä näytetään suomenkielisin tekstein ja joka viikonpäivänä, joten ainakin näillä kriteereillä se tosiaan olisi ehta levitysensi-ilta. Nähdäkseni tätä elokuvaa ei ole kuitenkaan markkinoitu mitenkään, eikä siitä ole vihjattu esimerkiksi toimittajille tai elokuvakriitikoille.
Jo tällä hetkellä ohjelmistossa on pitkä elokuva, jota kukaan muu ei näytä: virolainen luontodokumentti Tuulte tahutud maa. Olen tiiraillut sen lipunmyyntitilannetta useana päivänä.
Yhteenkään tuon dokkarin näytökseen ei oltu varausjärjestelmän mukaan myyty ainakaan maanantaina ja tänään yhtään lippua.