Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Eksoottisesta kauhusta eurooppalaiseen vainoharhaan – muutama ajatus Midsommarista

Blogit Kuvien takaa 10.7.2019 11:41
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Tänään ensi-iltaan tulleessa kauhuelokuvassa Midsommar on eräs erityisen kutkuttava piirre.

Ari Asterin ohjaamassa ja kirjoittamassa elokuvassa omituinen pakanakultti löytyy Ruotsista. Se ei ole piilossa vaan kirkkaassa päivänvalossa. Se on epätodellinen, se on hullu, mutta unenomaisessa elokuvassa uskottava. (Lisäisin arviossani mainittujen vertauselokuvien joukkoon Lars von Trierin Melancholian. Sekin kertoo masennuksesta.)

Midsommar on amerikkalais-ruotsalainen tuotanto. Se tosin kuvattiin Unkarissa, joka esittää Hälsinglandin maaseutua.

Erityisen kiehtovaa on se, miten tällainen meistä epäinhimilliseltä tuntuva yhteisö on – vastoin kauhutarinoiden muukalaispelkoisia perinteitä – sijoitettu tutun, leppoisan, turvallisen valkoisen eurooppalaisuuden ydinmaille – ja kuinka se vaikuttaa vuonna 2019. Toiseus ei enää löydy jostain todella eksoottisesta maasta ja kummallisesta kulttuuripiiristä, eikä vastakkain edes aseteta pakanaa ja kristittyä, kuten näiltä osin vähän vanhentuneessa 1970-luvun brittimestariteoksessa Uhrijuhla.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu