Donald Trumpin irvokkuus ja Michael Mooren ponnistelut
Kuulostaahan se ilmeiseltä: totta kai Michael Mooren piti tehdä elokuva, jossa hän pääsee sanomaan suorat sanat Donald Trumpista.
Ensi-ilta oli maanantaina, siis alle kolme viikkoa ennen vaalipäivää, leffa tulee Pohjois-Amerikassa iTunesiin sekä joihin elokuvateattereihin näinä päivinä, ja Suomeenkin Trumpland saadaan ihan televisioon ennen vaaleja: Jim-kanava esittää sen 1.11.
It was insane outside the premiere of my new film last night in Greenwich Village. Packed – hundreds couldn't get in pic.twitter.com/hcsw4Ruefa
— Michael Moore (@MMFlint) October 19, 2016
Nopea toiminta ja Mooren agitointi ovat otsikkotasolla kiinnostavia. Eri asia on, kiinnostaako itse elokuva juuri ketään. Tyylilaji ei ole tuttu sarkastis-sentimentaalinen dokumenttikerronta, jossa Moore kohtaa kameran edessä hyviä ja huonoja ihmisiä, vaan kyseessä on stand up -taltiointi. Moore on lavalla ja puhuu.
Elokuvantekijän näkemyksetkin ovat kääntyneet nopeasti. Trumpilla ei ole mahdollisuuksia presidentiksi, Moore sanoi, kun haastattelin häntä keväällä Suomen Kuvalehdelle.
”Nauttikaa viihteestä, kun sitä riittää. Älkää olko huolissanne”, hän heitti tuolloin huolettomasti. (Toisaalta hän ei oikein pitänyt Hillary Clintonistakaan.)
Heinäkuussa Moore oli jo eri mieltä. Hän pelotteli ja surkutteli Trumpin vääjäämättömällä voitolla.
Nyt lokakuun toisella puoliskolla Trumpin kannatusluvut ovat aika heikot. Tässä valossa heinäkuun takinkääntö ja sitä seurannut yllätysleffa Trumpland vaikuttavat jo vähän opportunistiselta vedolta, mutta muistetaan, että tällaisenkin elokuvan tekeminen on melko pitkä prosessi. Ei Moore sentään ennustaja ole.
No, millainen elokuva on? En ole sitä nähtäväkseni saanut, mutta julkaistujen arvioiden perusteella kyseessä ei ole kiivas, erityisen hauska tai ainakaan irvokkuuksiin herkullisesti tarraava Trump-dissaus. Trumpland kertookin siitä, miten Moore kääntyi Clintonin kannattajaksi.
Pragmaattinen stand up -leffa? Katsotaan toki ennen kuin tuomitaan.
Ymmärrän toki, että innostuneen yleisösuhteensa menettäneen Mooren pitää tehdä kovasti töitä säilyäkseen relevanttina. Elokuvateatterilevityksessä esimerkiksi Suomessa sekä Capitalism: A Love Story että tämän kevään Where to Invade Next olivat floppeja.