Cannes-tilinpäätös 2019: tuomariston valinta määrittää elokuvan suuntaa

Cannesin elokuvajuhlien kliimaksi on palkintojenjako Lumiere-salissa. Siihen on tämän blogimerkinnän julkaisuhetkestä kolmisen tuntia aikaa.

Veikkaan Kultaisen palmun voittajaksi joko Pedro Almodóvarin Pain and Glorya tai Celine Sciamman A Portrait of a Lady on Fireä – riippuen osin siitä, mitä Alejandro González Iñárritun johtama tuomaristo haluaa viestiä. Mielipiteet jakautuvat jokaisessa juryssa, mutta makuun perustuvia harkinnanvaraisia painotuksia voivat myös ohjata pyrkimykset rationaaliseen ja objektiiviseen paremman huomisen tavoitteluun.

Almodóvar on tehnyt yhden parhaista elokuvistaan, eikä hänellä ole vielä Kultaista palmua. Tässä olisi teos, jonka laadusta ei tulla kiistelemään. Suurin taakka on se, että Almodóvar on Almodóvar, kolmisenkymmentä vuotta elokuvataiteen Olympoksella paistatellut suuri mestari, jonka palkitseminen olisi myös menneisyyden palkitsemista. Olisiko se ongelma? Ei. Olisiko se statement? Kyllä.

Omaelämäkerrallinen Pain and Glory on tosin sataprosenttisen varma voittaja sikäli, että siitä voidaan kunniallisesti myös palkita vaikkapa käsikirjoitus, ohjaus tai pääosan Antonio Banderas.

Kirjoitin jo maanantaina joistain siihen mennessä esitetyistä kilpasarjan elokuvista. Jatketaan!