Batman v Superman on kryptofasistinen huvipuisto vailla tolkkua. Viihdyin
Batman v Superman: Dawn of Justicen lehdistönäytös Suomessa sattui samaan aamuun, jona Brysselissä tapahtui terrori-isku. Ensimmäiset tiedot pommeista ehtivät mediaan juuri ennen kuin valot sammuivat Tennispalatsin salissa.
Batman v Superman kertoo vallankäytöstä ja vastuusta. ”Kukaan ei pysy hyvänä tässä maailmassa”, sanoo Teräsmies. ”Maailmaan pitää takoa järki [väkivalloin]”, sanoo Lepakkomies.
Kyllä teatterissa vähän kouraisi.
Käsikirjoitus on runsas. Kaksi- ja puolituntisessa elokuvassa on supersankarien mäisketaisteluja, mutta myös paljon puhetta ja puheita. Siinä sivutaan pahan dilemmaa, oman käden oikeutta, demokratiaa ja sitä, saako pelolla perustella yliampuvaa voimankäyttöä.
Samoja teemoja käsiteltiin jo Yön ritari -elokuvissa, ja harkitummin. Batman v Superman on jatkoa sekä niille että kolmen vuoden takaiselle Man of Steelille.
Tämän, kuten tuon edellisen Supermanin on ohjannut Zack Snyder. Jos voiman absoluuttia edustava puhtoinen Superman (jota nyt näyttelee Henry Cavill) on sarjakuvien supersankareista amerikkalaisin, on Snyder tavallaan nykyohjaajista amerikkalaisin. Hän uskoo suureen ja yliampuvaan ja on estetiikassaan jotenkin rehellisempi kuin edellisen Batman-trilogian ohjaaja-käsikirjoittaja Christopher Nolan. Britti Nolan on harkitseva insinööri ja tosikko. Snyderillä ei ole aikaa sellaiseen. Jos autoon tulisi vika, Nolan varmaankin korjaisi sen itse ennen kello viiden teetä. Snyder räjäyttäisi auton ja pitäisi sen loimutessa barbecue-juhlat, joita varten tilattaisiin strippari, tatuointipaja, ampumarata ja ilotulitus.
Snyder on maksimalisti. Häntä eivät kiinnosta ihmiset, vaan yli-ihmiset. Hänen taiteessaan on fasistisia piirteitä (etenkin Sparta-mätkeessä 300), joita ei peitellä. Snyder on 50-vuotias mies, jonka työpöydällä on ringissä ihmisen pääkalloja.
Supermanin ja Batmanin kohtaaminen Snyder-maailmassa on oikeastaan kamppailua absoluuttisesta vallasta. Jommalle kummalle kuuluu mahdollisuus hallita tympeän tavallisia ihmisiä, jotka hukkaavat aikaansa politiikkaan, oikeussaleissa istumiseen ja muuhun jonninjoutavaan. Vaikka Superman on jumala ja Batman psykoosista kärsivä yli-ihminen, Snyder ainakin antaa kummallekin reilun mahdollisuuden olla toista hullumpi.
Nyt seuraa mielestäni hyvin pieniä spoilereita.
Batman v Superman on saanut maailmalla jo kriittisen vastaanoton. Ongelmia siinä riittääkin, eikä vähiten fokuksen puutteesta johtuen. Paketissa on ikään kuin kolme tai neljä eri teemoja painottavaa elokuvaa, tai sitten varsinainen stoori alkaa vasta loppukolmanneksella. Itse koin nimeen liittyvän konfliktin ehdottomasti elokuvan tylsimmäksi osuudeksi. Kun kaikkivoipa ja melkein kaikkivoipa mätkivät toisiaan seinien läpi, jännitys on tiivistä kuin pilkkikisassa, jossa jäähän on unohdettu porata reiät.
Siinä sitten odotellaan, milloin Batman hoksaa vetäneensä nyt hei vähän överiksi. Kaikki selviäisi puhumalla edes hetken, mutta kenellä sellaiseen olisi aikaa.
Ben Affleckin Batman ei ole Christian Balen Batmania huonompi, koska hahmon tulkinnat ovat lopulta niin erilaisia. Affleck-Batman on patti äijjä, jota voisi kutsua tahattoman koomiseksi, mutta se johtuu suoraviivaisuudesta. Nolan käytti valtavasti lahjojaan ja vaivaa peitellääkseen lepakoksi pukeutuvan miehen naurettavuutta. Snyder ei sorru sellaiseen, vaan marssittaa RoboCopia muistuttavaa Batmania suu mutrussa hakkaamaan rikollisten päätä lattiaan ja ampumaan konetuliaseilla, pam pam pam.
Snyderin ja Affleckin Lepakkomiehellä ei ole aikaa sisäisille ristiriidoillekaan, ellei niistä saa valkokankaalle superahdettua houreilua, kuten Bruce Waynen näkemä uni unen sisässä, joka on sekä elokuvan riemastuttavin että tyhmin jakso. Siinä Superman muun muassa teloittaa ihmisiä polttamalla heidät laser(?)katseellaan keskeltä poikittain halki.
Elokuva on muutenkin hyvin väkivaltainen, ei ainakaan yhtään kesympi kuin Yön ritari. Visuaalisesti se on tiukka, pimeä ja synkeä kuin bodarilepakon anus.
Niin, se terrorismi. Batman v Superman alkaa 9/11:sta. No, itse asiassa se alkaa edellisen Supermanin lopusta, Manhattanin suurtuhosta, jota katsotaan ihmisen näkökulmasta. Se näyttää aivan uutiskuvilta New Yorkista 11.9.2001. Bruce Wayne radikalisoituu tämän terroriteon äärellä, sortuneiden pilvenpiirtäjien pölyssä. Myöhemmin yksi elokuvan jaksoista huipentuu yllättävään terroripommi-iskuun.
(Joka on kuin Yön ritarista. Sieltä on lainattu runsaasti, samoin The Avengers -elokuvista.)
Millainen on Snyderin näkemys pahuudesta? No se on sössöttävä ja neuroottinen, sanoissaan sekoileva kynäniska nörtti, jolla on perittyä rahaa ja siksi valtaa. Jesse Eisenbergin esittämä Lex Luthor on rasittava jätkä, joka muistuttaa sekä Christoph Waltzin hahmoa Spectressä että Heath Ledgerin Jokeria, lähinnä kummankin hölmöimpiä piirteitä. Varsinainen terrorismipohdinta vain unohtuu matkan varrella – Nolanille ei koskaan käynyt näin. Tekisi mieli sanoa että Snyderin keskittymiskyky ei riitä, mutta ongelma on tietenkin käsikirjoituksen, joka on kiistatta aivan keskeneräinen. Siinä on myös komiteakässärin tuntua kaikkine muualta poimittuine juttuineen. Noin niinkuin asioiden pohjustamisen kannalta daijuinta on kohtaus, jonka luonnehdinnaksi riittänee ”Wonderwoman ex machina”. Tuollaiset tolkuttomuudet pyyhkivät Brysselin tragedian mielestä lopputeksteihin asti, ja ehkä se on sittenkin vain hyvä asia.
Batman v Superman muistuttaa enemmän huvipuistoa kuin juonielokuvaa. Kuten Michael Bayn elokuvissa, siinä on vauhtijakso tai jotain muuten ihan överiä aina kymmenen minuutin välein.
Kaikesta huolimatta ja kaikesta tästä johtuen viihdyin elokuvan parissa siis merkittävästi paremmin kuin useimpien viimeaikaisten (Marvelin) supersankarijuttujen. Snyder tekee uskollisesti itsensä, ei supersankarifanien näköistä elokuvaa. Hänessä on samaa hurmoksellisuutta kuin John Miliuksessa, vaikka Snyder on (vielä) lapsellisempi ja etenkin ilottomampi.
Ajatus siitä, että Snyder suunnittelee elokuvaa Ayn Randin kiistellystä yli-ihmisromaanista The Fountainhead kuulostaa perverssillä tavalla loisteliaalta.
Mutta sitä ennen luvassa on lisää supersankareita Justice League-leffassa, joka on Batman v Supermanin jatko-osa. Siinä mätkivät pahiksia ja varmaankin toisiaan Superman, Batman, Wonder Woman, Flash, Aquaman ja Cyborg. Maksimalismia.