Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

American Sniper: Clint Eastwoodin yllätyshitin anatomiaa

Blogit Kuvien takaa 10.3.2015 10:46
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Tarkka-ampuja Chris Kylen elämää kuvittava American Sniper nousi Suomessakin hitiksi. Se sai ensi-iltaviikonloppuna 17 991 katsojaa. Määrä on enemmän kuin Clint Eastwoodin ohjaamalle elokuvalle on kertynyt sitten 90-luvun.

Edellinen Eastwoodin ohjaama elokuva Jersey Boys ei edes tullut Suomessa valkokankaalle asti. American Sniperista tullee näillä näkymin Suomessa ainakin Eastwoodin isoin hitti sitten Million Dollar Babyn.

Suomessa pidetään sotaelokuvista, ja olemme toki kansainvälisesti tunnetun Simo Häyhän maa.

Silti tulos on hurja, kun muistetaan, että yksikään aiempi Irakin tai Afganistanin sotaa käsitellyt elokuva ei ole Suomessa menestynyt. Esimerkiksi erinomainen ja erinomaisen jännittävä Zero Dark Thirty sai meillä koko esityskaudellaan kaksi vuotta sitten ainoastaan 11 071 katsojaa.

Yhdysvalloissa American Sniper on ilmiö. Se nousi juuri kaikista menestyneimmäksi vuoden 2014 aikana ensi-iltansa saaneeksi elokuvaksi, ohi supersankarijuttujen ja viimeisimmän Nälkäpelin. Se on myös sikäläisellä laskentatavalla kaikkien aikojen toiseksi menestynein draama eli ”vakava” elokuva. Edellä on vain toinen konservatiiviyleisön hurmoksella mukaansa ottanut kärsimystarina, Mel Gibsonin brutaali The Passion of the Christ. Sen ohi American Sniper ei näillä näkymin nouse. (Siitä, onko Gibsonin Jeesus-spektaakkeli ”vakava” elokuva, voidaan järjestää erillinen keskustelunsa.)

American Sniperia voi katsoa kahdella tavalla, asekulttuuria kohtaan kriittisenä tai isänmaallisena ja jopa rasistisena elokuvana.

Suuren suosion syy on jälkimmäinen tulkinta: elokuva vetosi sydänmailla ja katsojiin, jotka haluavat konservatiivista ja nostattavaa viihdettä. Menestyksen keskeisin avain lienee aivan lopussa.

Ainakin itse katsoin aika surullista (ja onnistunutta) elokuvaa Bradley Cooperin näyttelemästä hämmentyneestä machosta, josta on kotona kasvatettu kova mies, ja joka kokee olevansa hyödyllinen vain, kun hänellä on ase kädessä. Siinä kärsivät perhe ja mielenterveys.

Sitten ennen lopputekstejä nähdään kooste oikean Chris Kylen hautajaisista, hautajaissaattueesta sekä surijoista, ja taustalla soi ylväs musiikki.

Montaasi nostaa miehen kaiken jälkeen väkisinkin sankariksi ja sitoo tarinaa todellisuuteen tavalla, joka saa patriootin ottamaan lakin päästään. Liberaali voi ihmetellä ratkaisua, mutta jälkiviisaasti sanottuna tuolla nimenomaisella pikku montaasilla varmistettiin, että nyt tienataan ainakin 200 miljoonaa euroa enemmän kuin elokuva olisi muuten tuottanut.. do the math.