Almodóvarin paras? Sciamman Kultainen palmu? Cannesissa uusi kohtaa vanhan

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Cannesin elokuvajuhlat ovat ehtineet puoliväliin. Kolme asiaa leimaa tämän vuoden festivaalia. Sisällöllisesti ilmeisin havainto on useiden vanhojen mestarien paluu kilpailemaan Kultaisesta palmusta – eikä vain fyysisesti, päästämällä heidät vanhoilla ansioilla kilpasarjaan, vaan kiistatta myös laadullisesti. Pedro Almodovarin Pain and Glory ja Terrence Malickin A Hidden Life lukeutuvat ohjaajiensa parhaisiin teoksiin.

Almodovar käsittelee omaelämäkerrallisessa elokuvassaan vanhenemista ja sukellusta menneisyyteen, siis kahdenlaisia kipuja. Se on tilintekoelokuva, mutta monisäikeinen ja hiljaisella tavalla erittäin hauska. Irrottelua on vähemmän, sekoilua ei lainkaan. Ohjaajan alter egoa esittää Antonio Banderas.

https://www.youtube.com/watch?v=rQaycqyjLFw

Malickin kolmetuntinen, jo kolme vuotta sitten kuvattu elokuva kertoo omatunnosta, päätöksestä ja uhrista. Tarinaltaan se kertoo itävaltalaisesta maanviljelijästä, tavallisesta perheenisästä, joka päätti olla vannomatta kuuliaisuutta Hitlerille ja kieltäytyi aseista. Franz Jägerstätteriä esittää August Diehl.

Liukuva kamera ja impressionistinen leikkaustyyli ovat linjassa The Tree of Lifen kanssa. Filosofiakin on tuttua Malickia: jokainen ihmiselämä on pieni ja mitätön, samalla myös sanoinkuvaamattoman suuri ja upea. Tällä kertaa tarinaa motivoi kristillinen perusajatus siitä, kuinka on parempi kärsiä epäoikeudenmukaisuutta kuin aiheuttaa sitä. Onko Jägerstätterin lähimmäisilleen aiheuttamissa kärsimyksissä silti mitään mieltä? Elokuva todistaa, että on. Kristus-allegorialta ei vältytä, Jägerstätterin matkalla vuoristomaisemista ja pastoraali-idyllistä saksalaisvankilan teloitustalliin kohdataan useita Pontius Pilatuksia.

Myös Ken Loachin Sorry We Missed Youta on kehuttu kovasti. Sitä en ole nähnyt. Ei toki olisi ihme, jos se olisi parempi kuin Loachin kolmen vuoden takainen palmuvoittaja I, Daniel Blake, sillä se ei niin ihmeellinen ollut.