Aki Kaurismäki putosi Cannesista tähtiin
Näkyvyys vain paranee.
Aki Kaurismäen uusi elokuva Toivon tuolla puolen saa kansainvälisen ensi-iltansa helmikuun puolivälissä Berliinin elokuvajuhlilla.
Festarikuvioita seuranneet saattavat kysyä, onko tämä jonkinlainen arvonalennus. Kaurismäen elokuvat on tällä vuosituhannella aiemmin lanseerattu maailmalle Cannesin elokuvajuhlien kilpasarjasta, joka on laatuelokuvien arvostetuin näyteikkuna.
Ei. Arvo ei alene, vaan näkyvyys vain paranee.
Le Havre jäi viisi ja puoli vuotta sitten Cannesissa vaille festivaalin virallisia palkintoja. Se oli yllätys ja takuulla pettymys elokuvan tekijöille.
Berliinissä taas juryn linja on perinteisesti yhteiskunnallis-poliittisempi. Pakolaisaiheinen Toivon tuolla puolen sopii sikäli Berlinaleen kuin nakutettu. Le Havren jälkeen tematiikka olisi saattanut Cannes-kehyksessä tuntua aavistuksen verran toistolta (no tämä nyt on ihan kiinni uudesta elokuvasta, jota en siis ole nähnyt).
Berliinin kilpasarja on toki merkittävästi Cannesia epätasaisempi. Joukossa on usein aika heikkojakin esityksiä, ja parhaimmisto nousee esiin kirkkaasti.
Tämä on Kaurismäelle suuri etu. Hän on ykkösluokan tekijä sekalaisessa sakissa. Berlinalen saitillakin hänen nimensä on ensimmäisen kilpasarjajulkistuksen ensimmäisenä nimenä. 1980- ja 1990-luvuilla Kaurismäen tärkeät lanseeraukset olivat nimenomaan Berliinin festareilla, joten kyseessä on eräänlainen kotiinpaluu.
Tältä pohjalta pidän lähes sataprosenttisen varmana jo nyt (edelleen elokuvaa näkemättä) että Toivon tuolta puolen nappaa jonkin palkinnon. Ihan pelkkä hunch tämä ei ole, vaan olen kuullut pikkulinnuilta, että juuri valmiiksi saatu elokuva on onnistunut, siinä missä Laitakaupungin valot ei tosiaan ollut aivan onnistunut. Berlinalen viralliset näytökset alkavat tähtisadelogolla, ja se sade suo Kaurismäen uutuudelle ja sen näyttelijöille Sakari Kuosmaselle sekä Sherwan Hajille juuri sopivaa valoa.
Aikataulullisesti Berliinissä on sekin etu, että Suomen ensi-illan voi näin pitää jo helmikuun alussa. Se on puoli vuotta aiemmin kuin syksyllä, jonne se olisi toukokuisen Cannes-ensi-illan vuoksi jouduttu ajoittamaan – kesällä kun Suomessa ei elokuvissa käy juuri kukaan ja Cannes vaatii maailmanensi-iltanäkyvyyttä.
Eräs haaste yhtälössä vielä on. Berlinalen jurya johtaa Paul Verhoeven, jonka maailmankuva on sangen kaukana Kaurismäen sentimentaalis-nostalgisesta vireestä. Toisaalta kyllä hollantilainen mestari varmasti hyvän elokuvan tunnistaa.