Hurjan hienoa muttei totta: Tulen morsian ja maailmanvalloitus
Elokuvan Tulen morsian markkinoinnissa on ensi-illan jälkeen luotu kuvaa huomattavasta kansainvälisestä menestyksestä. Tämänpäiväisessä tiedotteessa mentiin jo valehtelun puolelle.
Yhdysvalloissa Tulen morsian saa ensiesityksensä Mill Valley Film Festivalilla. Kyseessä ei ole kovin merkittävä tapahtuma, muttei ihan vähäpätöinenkään. Katsojamäärä on Helsingin Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin luokkaa. Muistetaan kuitenkin, että Kaliforniassa on 50 miljoonaa asukasta ja Suomessa reilut viisi miljoonaa.
Tiedotteessa esitetään joka tapauksessa villi näkemys.
Siinä lukee näin: ”Kyseessä on Pohjois-Amerikan syksyn merkittävin elokuvafestivaali, jolla on hyvä maine uusien elokuvien lanseeraajana.”
Anteeksi vaan, mutta väite on järjetön.
Merkittävyydessä valtavan harppauksen Mill Valleyta edellä ovat syyskaudella ainakin koko Pohjois-Amerikan tärkein festivaali Toronto, juuri käynnissä oleva New York Film Festival sekä Telluride.
Mill Valley osuu samaan kategoriaan kuin Chicago Film Festival ja Hamptons International Film Festival, mutta Chicagosta ja Hamptonsista kirjoitetetaan kyllä oman havaintoni mukaan enemmän kuin Mill Valleysta. Hamptonsissa käy ehkäpä nimekkäämpiä vieraitakin.
Wikipediassa Mill Valleyn festivaalin sivulla luonnehditaan nöin: ”the only prominent fall film festival in the San Francisco Bay Area”. Eli kyseessä on San Franciscon tienoiden (7,65 milj. asukasta) merkittävin elokuvafestivaali syyskaudella. Ei koko Pohjois-Amerikan (565 miljoonaa asukasta).
No, Suomesta käsin isoja numeroita kaikki!
”Viime vuonna festivaaleilla uudet elokuvansa esittelivät muun muassa nämä arvostetut elokuvaohjaajat: Barbet Schroeder, Sarah Gavron, Tom McCarthy, Tom Hooper, Catherine Hardwicke ja Marcel Ophuls”, tiedote jatkuu. Kivaa copypastea ja muistuttaa siitä, että nämä kärkinimet ovat toki käyneet tapahtumassa, mutta mistään ensi-illoista ei ole kyse. Ophuls, 88, on tehnyt elokuvan viimeksi vuonna 2013.
Asia ei olisi blogimerkinnän väärti, mutta
- Tämä hyperbola on Suomessa yleistä, joskaan ei niin räikeää kuin vielä muutama vuosi sitten. Ulkomaisten festivaalien merkityksestä ei silti edelleenkään suomalaismedioissa paljoa tiedetä eikä niiden merkittävyyttä osata tai jakseta tai haluta vertailla suurimpien (Cannes, Berliini, Venetsia) jälkeen. Kannattaa siis tehdä tiedotteita, joissa kehutaan vaikka mitä kissanristiäisiä huipputapahtumiksi ja toivoa, että menee läpi, koska välillä menee. (Mitä todellistä hyötyä näistä pikku-uutisista on, vaikea sanoa. Ehkä saadaan jokunen katsoja houkuteltua vielä teatteriin.) Kirjoitin aiheesta viisi vuotta sitten, kun Avain Italiaan -leffan kansainvälistä festivaalimenestystä liioiteltiin.
- nimenomaan saman elokuvan markkinointi on ennenkin sortunut hämärtävään kehumiseen. Vain viikko sitten tiedotettiin, että ”Saara Cantellin ohjaaman Tulen morsian –elokuvan teatterilevitysoikeudet on myyty Global Media Distributionille. Kauppa pitää sisällään seuraavat alueet: Pohjois-Amerikka, Australia, Uusi-Seelanti, Japani, Korea, Ranska, Belgia, Italia, Espanja, Iso-Britannia, Irlanti, Portugali, Hollanti, Kreikka, Latvia, Liettua, Venäjä, Itä-Eurooppa, Thaimaa, Taiwan, Hong Kong, Filippiinit, Singapore, Intia, Lähi-Itä ja Afrikka. Myös Saksa, Itävalta ja Sveitsi käyvät parhaillaan neuvotteluja Tulen Morsian –elokuvan levitysoikeuksista. Jo ennen tätä kauppaa elokuvan teatterilevitysoikeudet on myyty kuuteentoista eri maahan mukaan lukien Ruotsi ja Kiina.”
Otsikkona tuossa meilissä oli Saara Cantellin Tulen Morsian –elokuva leviää kautta maailman.
Ihmettelin, mistä on kyse, koska en ollut ikinä kuullut ”Global Media Distributionista”, eikä Google-hakukaan auttanut. Tuottajan kautta selvisi, että kyseessä on brasilialaisen California Filmesin tytäryritys, joka on nähtävästi ostanut Tulen morsiamen oikeuksia köntässä tyyliin puoleen maailmaa.
Diili ei missään tapauksessa tarkoita, että yksi brasilialaisfirma olisi levittämässä elokuvaa teattereihin missään noista listatuista maista. Sillä ei ole siihen resursseja, ei koneistoa eikä toimistoja. Ehkä se myy nyt oikeuksia eteenpäin ja tuottajan piti vaan saada pääomaa. Se, että Tulen morsian nähtäisiin valkokangaslevityksessä esimerkiksi Yhdysvalloissa on äärimmäisen epätodennäköistä.
Ja se, että oikeudet päätyivät tällaiseen hustlaukseen kertoo jotain sekin.
Ymmärrän toki, että elokuvan tuottajalla on hätä. Tulen morsian oli tavallista kalliimpi tuotanto. Suomessa sen kriitikkovastaanotto oli laimea ja yleisöltä se sai kylmää kyytiä: katsojamäärä on nyt, kuukausi ensi-illan jälkeen vain 21 000 katsojaa. Millä tahansa mittapuulla se on surullisen vähän.