Kiinalainen kummitusjuttu

’Kaksikymmentäseitsemänvuotiaana hän on julkaissut kolme romaania, joista jokainen on ollut edellistä suurempi menestys. Netflix-sopimus oli pikku lisuke matkalla kirjalliseen tähteyteen jota kohti hän on kiitänyt valmistumisestaan asti.”

Vanhat opiskelukaverit June ja Athena halusivat tulla kirjailijoiksi, mutta vain Athena menestyy alalla. Tästä epäsuhdasta alkaa kiinalaisamerikkalaisen Rebecca F. Kuangin (s. 1996) romaani Yellowface. June on tarinan kaverilleen kateellinen kertoja.

Suosittuja fantasiakirjoja aiemmin tehnyt Kuang on kirjoittanut erittäin vetävän teoksen, joka naittaa onnistuneesti älykästä trilleriä ja kirjallisuusmaailman satiiria. Vetävyydestä voi kiittää myös Helene Bützowia, joka saa Kuangin tekstin soimaan kaikissa mahdollisissa rekistereissä. Yellowface saattaa olla vuoden 2024 paras käännösromaani.

Tapahtumat käynnistyvät siitä, kun Athena kutsuu Junen kotiinsa. Pöydällä lepää tuore käsikirjoitus. June näkee heti, että teksti on häikäisevää: ”Kaikki kuvaukset, kaikki ilmaisut – kaikki laulaa.” Athena kuolee yllättäen tukehtumalla pannariin. June varastaa käsikirjoituksen ja hioo sitä. Kirjasta nimeltä ”Viimeinen rintama” tulee hitti. June siirtyy ”aivan toisenlaiseen kirjailijaluokkaan”.

Yellowface on poikkeuksellisen hyvä kirjailijaromaani. Se kuvaa tarkasti ja hauskasti koko kirjan tekemisen kaarta: kirjoittamisen prosessia, kustannustoimittamista, kirjan markkinointia, viestintää ja myyntiä, toisaalta kirjailijoiden keskinäistä kilpailua sekä lukevan somelauman ailahtelua.

Erityisen hyvin kirja kuvaa identiteettipoliittisia paineita, joiden kohteeksi kirja ja kirjailija joutuvat.

”Viimeinen rintama” kertoo kiinalaistyöläisistä, jotka lähetettiin ensimmäisessä maailmansodassa liittoutuneiden rintamalle. Athena oli kiinalainen, mutta June valkonaama – onko June kulttuurinen omija? Pitääkö ihmisen todellakin kuulua tiettyyn identiteettiryhmään voidakseen kirjoittaa siitä? Entä voiko tarinoita omistaa?

Kustantamon valpas viestintäosasto yrittää ennakoida myrskyä ehdottamalla teokselle kiinalaista sensitiivisyyslukijaa. Kirjailijan nimi muutetaan aasialaistyyppiseksi: June Haywardista tulee Juniper Song. Vastaanotto on odotetun kaltainen. Kirjakaupan tilaisuudessa kiinalaisamerikkalainen tyttö tenttaa Junelta miksi tämä uskoo, että ”valkoisella kirjailijalla on oikeus kirjoittaa tällainen tarina ja hyötyä siitä?”. Toisaalta äärioikeisto pitää Junea vasemmistofasistien cancel-kulttuurin uhrina. June itse myöntää, etteivät kirjassa kerrotut asiat ole ”hänen tarinaansa, hänen perintöään”. Hän myös stereotypisoi kiinalaisia.

Moninäkökulmaisuus on yksi romaanin ansioista: kukaan ei ole täysin oikeassa. Kenelläkään ei ole  puhtaita jauhoja pussissa maailmassa, jossa halu tulla nähdyksi on ylitsepääsemätön. Huomio ei ole uusi, mutta Kuang saa siihen reipasta potkua.

Aktivistiporukoita suurempaa päänvaivaa Junelle tuottaa se, että Athena tuntuu kummittelevan. Romaani tuo mieleen Robert Altmanin mainion Player-elokuvan (1992), joka yhdistelee Hollywood-satiiria ja trilleriä. Siinä elokuvatuottaja tekee rikoksen, joka vainoaa häntä.

Haamut muistuttavat myös Junea petoksesta. Hän vakuuttelee koko ajan syyttömyyttään, mutta miten paljon itseään voi hämätä? Vaikka June on sekä epäluotettava että epämiellyttävä, lukija toivoo hänen selviävän. Tämä on osoitus Kuangin taidosta ohjailla lukijaa. 

Rebecca F. Kuang, Yellowface, suom. Helene Bützow. Romaani, 336 sivua. Teos, 2024.

Teksti on julkaistu alun perin Parnasso-lehden numerossa 1/2025. Parnasson voit tilata täältä.