Tuntematon klassikko
Volker von Boninin kuvia Helsingistä sävyttää lämmin huumori.
Hakasalmen huvilan yli 130 kuvan näyttely tulvii Helsinki-nostalgiaa ja kaupunkikuvien klassikoita. Mies kameran takana on kuitenkin jäänyt lähes tuntemattomaksi.
Volker von Bonin (1924–2006) kuvasi lukuisia aiheita muodista mainoksiin ja arkkitehtuurista matkailuun. Kiehtovin osa tuotannosta syntyi vapaa-ajalla, pääkaupungin työpaikoilla, kaduilla ja puistoissa. Siinä yhdistyvät hienosti oivaltava huumori, tilannetaju ja ajankuva.
Helsinki oli kuvaajan suuri rakkaus, jonka syttymiseen liittyy traagisiakin vaiheita.
Pommerissa syntynyt von Bonin saapui Helsinkiin 11-vuotiaana isänsä mukana. Tämä toimi Saksan laivastoattaseana. 1930-luvun puolivälissä tilanne Euroopassa oli jännittynyt.
Diplomaatti-isä liikkui politiikan ja kulttuurin piireissä, ja taistelujen sytyttyä piti yhteyttä Suomen sodanjohtoonkin. Perhe asui Munkkiniemessä, ja lapset kävivät Saksalaista koulua, jossa eri kansalaisuuksien edustajia yhdisti saksan kieli.
Iän karttuessa isänmaan – siis Saksan – puolustaminen pyöri yhä tiiviimmin nuoren von Boninin ajatuksissa. Velvollisuudentunto vei upseerisuvun 17-vuotiaan vesan joukkoihin vapaaehtoisena. Hän luonnehti myöhemmin päätöstä virheeksi.
”Volker oli koulussa saattanut liittyä puolueen nuorisojärjestöön, mutta se oikeastaan kuului asiaan hänen asemassaan”, kertoo Yki Hytönen, von Boninin tuoreen elämäkerran Katse Helsinkiin (Helsingin kaupunginmuseo, 2023) kirjoittaja.
”Mikään ei osoita hänellä olleen ideologista sidettä natsien arvoihin.”
von Bonin osallistui ensin operaatioon Suursaaressa ja joutui sitten rintamalle Saksassa. Hänet otettiin sotavangiksi, minkä jälkeen seuraavat kolme vuotta kuluivat Siperian karuissa oloissa.
Palatessaan sodanjälkeiseen raunioituneeseen Saksaan hän oli riutunut ja traumatisoitunut. Haaveet lääkäriksi opiskelusta oli hylättävä, ammatti oli saatava nopeammin.
Valokuvaharrastus avasi von Boninille työn aikakauslehden kuvatoimituksen assistenttina. Kuvajournalismin opinnot olivat luonteva jatko.
Kuvalehtien menestyksen aika oli alkamassa. Valokuvaajan ensimmäisiin isoihin keikkoihin kuului Quick-aikakauslehden kuvausmatka Pohjoismaihin.
Tukholmassa von Bonin tapasi sattumalta kouluaikojen tyttöystävänsä Gisela Schmidtin, ja romanssi roihahti. Seuraava etappi oli Helsinki. Von Bonin tallensi olympialaistunnelmia, mutta ei varsinaisia kisatapahtumia.
Parin Saksan-vuoden jälkeen aviopari asettui Helsinkiin. Von Bonin aloitti valokuvaajana Tilgmannin painotalossa, joka tarjosi asiakkailleen pakkausten suunnittelua kuvauksineen.
Yhtiö julkaisi naistenlehti Eevaa, ja muotikuvauskin tuli työsarkaan mukaan. Von Boninin etu oli uuden värikuvatekniikan taitaminen.
Valokuvaaja teki matkailukirjoja sekä tilauksesta että itsenäisesti. Niillä saatu maine toi tilaustöitä, muun muassa Suomen Kuvalehdestä.
”Tilgmann kuului Amos Andersonin yritysryppääseen, joten Volker kuvasi toisinaan myös Hufvudstadsbladetiin”, Yki Hytönen kertoo.
”Työkieli oli ruotsi, hänen äidinkielensä saksa, englanti oli harrastus. Suomea hän puhui sujuvasti, hiukan murtaen.”
kiinnostus humaaniin valokuvaan – ihmisten arjen tallentamiseen – kannusti kuvajournalistia kuljeskelemaan kaupungilla.
Kuvia kertyi huima määrä: kaupunginmuseolle myydyssä kokoelmassa on yli 5 000 ruutua. Viimeiset on päivätty vuonna 1985. Tuotannossa riittää ammennettavaa kadonneen Helsingin etsijöille.
Von Bonin tavoitteli korkeaa teknistä laatua ja kuvasi katukuvaajalle epätyypillisesti isolle filmikoolle. Häntä pidettiin luotettavana mutta vaatimattomana kuvaajana. Kaupunginmuseolla oli hänestä ennen näyttelyä vain yksi kasvokuva. Näyttelyssä ja kirjassa esiin astuu nyt myös kuvaaja itse.
Katse Helsinkiin – Volker von Boninin valokuvia. Hakasalmen huvila (Mannerheimintie 13 B) 25.8.2024 asti.