”En enää jaksa yrittää paljon”

Ville Ahonen lauloi ylistettyjä, häiritseviä kappaleita, mutta katosi vuosikymmen sitten. Hän kertoo miksi.

musiikki
Teksti
Tero Kartastenpää
3 MIN

Mies laulaa puku päällä, pää ajeltuna, silmät kiinni, ääni niin hauraana, ettei keikka kestäisi yleisön juttelua. ”Mulla on uusi naapuri / se muutti juuri päähäni.”

Ville Ahonen on tehnyt paluun, Youtube-video todistaa. Minä-bändi on tosin poissa ja lavalla istuu tuolilla vain solisti kitaran kanssa.

Viime vuosikymmenen alussa Ahonen oli yksi kehutuimmista tuoreista musiikintekijöistä. Sitten hän katosi. Nyt Ahonen puhuu syistä. Kohtelias keskustelija pitää useiden sekuntien taukoja, kun pohtii taidettaan puhelimessa.

”Minulla oli olo, että en ehkä enää koskaan keikkailisi, mutta sitten tämä menikin nyt toisin.”

Ensimmäinen paluukeikka oli runsas vuosi sitten PopPaavali-festivaalilla Helsingissä. Esiintymisiä on ollut muutama. Hänestä tuntuu kuin hän olisi taas uusi artisti.

”On tuntunut hyvältä mennä keikka kerrallaan. Luotan siihen, että se näyttää, että mihin suuntaan tässä haluakaan mennä.”

Yllättävä, jopa julma sanoittaminen teki Minä ja Ville Ahosesta virkeän tulokkaan. Pienet arkihavainnot kasvoivat katkeriksi tunnustuksiksi. Vuoden 2010 debyytillä bändi soitti iloluontoisesti ja samaan aikaan teksteissä uhattiin ampua haulikolla.

Ahosta vertailtiin musiikintekijänä häntä alku-uralla avittaneeseen Kauko Röyhkään. Ainakin heitä yhdisti välinpitämättömyys siitä, pidetäänkö heitä outoina.

Kriitikot kehuivat Mia-kakkosalbumin (2013) eheyttä viisitähtisin arvioin, mutta synkkyyden kehää pyöriviä kappaleita ei ammattilaistenkaan mielestä halunnut kuulla usein. ”Ei herkkähermoisille”, kirjoitti musiikkimedia Nuorgam.

Ahonen hymähtää nyt, että olisiko herkkähermoisen vastakohta paatunut. Biisin tekeminen antaa hänelle mahdollisuuden tarkastella kivuliaita asioita.

”Jos laulaa jostain ahdistavasta, niin sen kuuntelemisesta käsin pystyy tunnistautumaan vapaaksi siitä ahdistuksesta.”

Mieleen tulee ratkaiseva hetki levy-yhtiössä: Debyytti oli julkaistu monimuotoisesta linjastaan tunnetulla Johanna Kustannuksella. Levytyssopimuksen Ahonen oli saanut sinnikkäällä suostuttelulla. Sitten Johanna fuusioitiin kaupallisemmalle Universalille. Levy-yhtiön ison pöydän ääressä kysyttiin, mitä Ahonen haluaa seuraavaksi.

”Olen huomannut, että on valmiiksi annettu arvo siinä, että asioista tulee suurempia ja sitten taas ehkä vähän suurempia.”

Bändi oli esiintynyt monituhatpäiselle yleisölle Flow-festivaalilla. Hän sanoi halua­vansa samanlaisen keikan. Sellainen tuli.

”Huomasin, että se on hassua, että se ei tavallaan täyty koskaan.”

”Sitten on hassusti yhtäkkiä silleen, että en tavallaan halua mitään. Että en halua tätä ja samaan aikaan nautin tästä.”

Hän luopui ajatuksesta, että isompi on parempi kuin pieni. Aiemmin Ahonen esiintyi kokeellisessa teatterissa ja tanssi hurjasti musiikki­videossaan, mutta kaikki esiintyminen jäi tauolle vuosikymmen sitten.

”Juoksen niin kauan, että sydämeni pysähtyy”, Ahonen lauloi pienessä hitissään. Aiemmin hän haki elämässään merkitystä olemassaololle.

”Se on aikamoinen juoksu. En enää luota saavutusten tuovan onnellisuutta tai jaksa yrittää niin paljon.”

Ahoselle oma tuotanto on ollut aina jossain määrin taidetta, mutta Universalilla ­t-sanan mainitseminen herätti vastustusta. Hän on vaitonainen vanhasta runopojan imagostaan, mutta sanoo, että kaipasi yksityisyyteen.

Tauon aikana hän ei ole tehnyt ”kauheas­ti mitään”. Se on ollut hänelle arvokasta.

”Onko pakko tehdä vaikka seuraavaa levyä tai löytää seuraavaa parisuhdetta tai jotain muuta, mikä helposti on juuri sitä jonkun täyttymyksen metsästystä.”

Ahonen ei halua sanoa mitään varmaa bändin paluusta eikä tulevista julkaisuista, vaikka on valmistellut kappaleita yhdessä Matti Ahopellon ja Olli Aarnin kanssa.

”Tykkään tosi paljon noista lauluista.”

Keikoillaan hän esittää valikoidusti niitä herkkähermoisille sopimattomia vanhoja laulujaan. Yksi on hänen tunnetuin kappaleensa, jossa nimensä mukaisesti luvataan: ”ennen kuin kuolen, olen ajatellut elää”.

Oletko ehtinyt elää?

”Enemmän.” 

Ville Ahonen, G Livelab, Helsinki 13.12.2024.