Senaatintoritaidetta
Helsingin kaupunki oli vähällä heittää taiteilijan ilmaisunvapauden raitiovaunun alle, Tero Kartastenpää kirjoittaa.
Helsinki on heijastamassa Katariina Sourin maalauksia Senaatintorille Lux Helsinki -valotaidetapahtumassa. Sarjan nimi Pohjan kosketus on toteutunut jo kuukautta ennen avajaisia.
Saamelaisaktivisti Petra Laiti nimitti yhtä teosta vanhanaikaiseksi turistikrääsäksi ja kulttuuriseksi omimiseksi. Siinä saamelaisnainen seisoskelee poron kanssa vuorten edessä.
Souri on omaksunut kulttuuria jo pitkään. Hän on ex-malli, ex-laulaja, ex-juontaja, ex-mensalainen, ex-muunsukupuolinen, ex-vaaliehdokas, ex-vegaani ja ex-katakärkkäinen. Hän kirjoitti autofiktiota ennen autofiktiobuumia, mutta Kirjailijaliitto ei pitkään huolinut häntä jäseneksi. Hän on maalannut vuosikymmeniä, mutta eteneminen taidelaitosten kunniaseinille on sujunut nihkeästi.
Kohussa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Kritiikki kuuluu puheeseen taiteesta, josta suurin osa on noloa krääsää. Kompastelija on ollut Helsingin kaupunki. Prosessi oli pettänyt, kaupunki ruoski itseään ja oli valmiina heittämään taiteilijansa ilmaisunvapauden raitiovaunun alle.
Stereotypioiden karsiminen taiteesta on maailman toimivimmallekin kaupungille iso urakka.