Letun taikaa
Nyt se on virallista: muurinpohjalettu kuuluu savolaiseen kesään.
3
MIN
Juhannustaiat tuppaavat syystä tai toisesta olemaan kaavamaisia: niitä suoritettaan ilkosiltaan milloin missäkin pyörien. Sitten kukkia tyynyn alle ja tulevasta rakkaasta uneksimaan.
Itse pidän juhannusillan taikana täydellistä muurinpohjalettua. Äidin serkun pihalla paistuu aina pitsireunaisia kultakimpaleita, joita koko lähisuku vaeltaa syömään. Hillo ja kermavaahto kruunaavat keskikesän herkun, vaikka letun sitten nauttisikin sateenvarjon alla.
Keväällä Ruokavirasto tiedotti, että yläsavolainen muurinpohjalettu on hyväksytty EU:n nimisuojatuotteiden listaan. Listalla on yli 3 700 tuotetta, suomalaisiakin toistakymmentä.
Tarkemmin ottaen yläsavolainen muurinpohjalettu sai suojatun maantieteellisen merkinnän eli se pääsi samaan joukkoon Kainuun rönttösen, Puruveden muikun ja Suonenjoen mansikan kanssa.
Paikallisesti väännettynä ”muurlettujen” hakemuksen takana olivat ProAgria Itä-Suomi sekä Itä-Suomen maa- ja kotitalousnaiset.
Nimisuojahakemus määritteli letun ominaisuudet säntillisesti: Vehnäjauhojen lisäksi käytetään ohrajauhoja. Taikinan annetaan levätä kaksi tuntia tai jopa yön yli. Paistopinnoista ensimmäinen on tarjoilupuoli. Muurinpohjalettujen sesonki alkaa juhannuksesta ja kestää syyskuulle asti.
Lettu lienee leivän ohella yksi vanhimmista ruokatuotteista. Vehnä, vesi ja rasva vievät pitkälle.
Hakemuksessa yläsavolaisen muurinpohjalettujen historia jäljitettiin aina Suomen sotaan (1808–1809) asti. Iisalmen Koljonvirran taistelun aikoihin venäläisillä sotilailla oli tapana paistaa blinejä. (Kun venäläiset puhuvat blineistä, tarkoittavat he käytännössä tutummin lettuja, eivät niitä sormen paksuisia talvikauden herkkuja.)
Arvellaan, että yläsavolaiset emännät noudattivat sotilaiden esimerkkejä ja käyttivät pyykkipadan eli ”muurin” pohjaa paistoalustana. Kun pata oli pyykinpesun jälkeen kuuma, sen tasaisella pohjalla oli helppo paistaa ohuita, pitsireunaisia lettuja.
Yhtä oikeaa muurinpohjalettua ei tietenkään ole. Esimerkiksi karjalaiset pistävät taikinaansa vähän ruista. Venäläisten blinit ovat happamampia niissä käytetyn tattarin ansiosta. Suomessa käytettiin aikoinaan ohraa vehnän lisäksi lähinnä saatavuuden takia. Nykyisin vehnää on joka paikassa, minkä vuoksi ohra tuntuu virkistävältä.
Yläsavolaisittain tehtynä taikinan kannattaa antaa tekeytyä paistoa edeltävän yön yli. Ohra vaatii hieman pidemmän turpoamisajan, ja tuopa ohra taikinaan myös juoksevuutta. Pelkkä vehnä vie lopputuotetta helposti lähemmäs pannukakkua.
Raaka-aineidensa lisäksi nimisuojattu lettu erottuu myös tarjoamistavoiltaan. Perinteisesti mansikkasopan tai voin kanssa nautittu räiskäle paistetaan soikeaksi, mikä on myös kätevää: muurinpohjalle mahtuu paistumaan samaan aikaan kaksi lettua.
Sukumme hämäläiset muurinpohjaletut on paistettu enemmän tai vähemmän talkoovoimin, vaikka vetovastuussa on aina äidin serkku. Lapset haluavat itse koettaa onneaan ja vetoavat lettuhenkiin pitämään räiskäleen kasassa.
Juhannustaikojen joukkoon mahtuu varmasti yksi uusikin. Se voisi mennä vaikka näin: Levitä taikina. Kuuntele kuinka se tirisee, povaa tulevia. Äänen hiljetessä käännä herkku kesäinen. Mitä ehjempänä pysyy lettu, sen seesteisempänä säilyy elämä tuttu.
Oikaisu: Jutussa puhuttiin aiemmin virheellisesti Kainuun röttösestä. Oikea muoto on rönttönen. Juttua korjattu 23.6.2025 kello 9.51.