Väsymätön Sir Maurice

Teksti Kalle Kinnunen, Pariisi
(SK 2/2007)

Michael Caine ei suostunut seuraamaan isänsä jalanjälkiä kalatorille, vaan kulki omaa tietään yli sadan elokuvan tähdeksi. Hänellä on 73-vuotiaanakin yhä vauhti päällä.

Michael Caine istuu pariisilaisen hotellin sviitissä suuri termosmuki kädessään. Kello on kolme iltapäivällä, ja näyttelijä on antanut jo viisi haastattelua.

The Prestige -elokuvan pr-kierros alkaa olla vihdoin lopussa. Se on kestänyt jo pitkään.

”Los Angelesissa haastatteluja oli viikon ajan, New Yorkissa viisi päivää, Lontoossa kolme päivää ja tämä on ensimmäinen kolmesta päivästä Pariisissa”, Caine kuvailee.

Silti hän on hyväntuulinen ja vaikuttaa avoimelta. Hän puhuu mielellään itsestään, kertoo polveilevia tarinoita ja muistaa huvittavia anekdootteja. Caine nauttii, kun kuulija nauraa.

Eikä Cainelta saa lyhyitä vastauksia. Kun kysyn, mitä mukissa on, Caine nojaa eteenpäin ja katsoo silmiin ikään kuin jakaisi suurta salaisuutta.

”Päivä on pitkä ja minulla on jet lag. Olen matkustanut viime viikot pitkin Yhdysvaltoja ja Eurooppaa, ja olen joutunut siirtämään kelloa jatkuvasti eteen ja taakse. Onneksi on temppu, joka auttaa. En koskaan juo kofeiinipitoisia juomia, ellen tee elokuvaa tai kärsi jet lagista. Tämä on hyvin vahvaa kahvia, ja yllättyisit, jos tietäisit, kuinka tehokas piriste se on ihmiselle, joka ei yleensä nauti kofeiinia. Jopa vaarallisen tehokas. Olen todella huolissani niiden ihmisten puolesta, jotka juovat 20 kuppia kahvia päivässä.”

Ei Caine oikeasti ole huolissaan. Hieman teatraalinen jutun iskeminen on kiehtovampaa kuin vain kertoa juovansa sumppia.

Ei enää rakastaja

Viime vuosina Michael Caine on tehnyt ennen kaikkea vahvoja sivurooleja. Hän on usein päähenkilön ystävä tai isähahmo, sivustakatsoja, joka ankkuroi elokuvaa todellisuuteen.

Viktoriaanisen ajan Lontoon taikureista kertovassa The Prestigessä hän on Cutter, näyttävien taikatemppujen suunnittelija.

”Cutter muistuttaa Batman Beginsissä (2005) näyttelemääni hovimestaria, joka on järjen ääni kaiken sekoilun keskellä. Hovimestari Alfred kysyy Batmanilta viattomasti, mitä on tekeillä, miksi sinä pukeudut lepakoksi. Olen katsojien edustaja elokuvan maailmassa”, Caine määrittelee.

Sillä ei ole väliä, onko kyseessä pää- vai sivurooli. Parasta on uuden kokeileminen, ainakin niissä puitteissa kuin ikä antaa myöten.
”Tässä iässä ei enää mieti asemaansa tähtenä. En enää saa elokuvan tyttöä. Olen 73-vuotias, kukaan ei haluaisi katsella, kun rakastelen nuoren naisen kanssa”, Caine myöntää.

Cainella on hieno rooli myös Alfonso Cuarónin ohjaamassa ja P.D. Jamesin romaaniin perustuvassa tieteiselokuvassa Ihmisen pojat. Siinä häntä on vaikea tunnistaa.

”Ihmisen poikien tekeminen oli hieno kokemus, vaikka olen elokuvassa alle vartin. Roolihahmo oli mainio, jotain mitä en ollut aiemmin tehnyt. Hän on 1960-luvun jäänne, pitkätukkainen, parrakas hippi, joka elää metsätalossaan ja polttaa pilveä. Minä en sitä käyttänyt, minä join vodkaa. Löysin kuvan John Lennonista sen näköisenä, ja otin mallia.”

Ja Lennonin mainittuaan Cainen on pakko lisätä:

”Tunsin Lennonin jo ennen kuin hän näytti siltä.”

Aiheesta lisää

Wikipedia: Michael Caine (suom.)
Wikipedia: Michael Caine (engl.)
Internet Movie Database: Michael Caine
Micael Caine Official Site