Leikkiä ja laatua

Kirjallisuuden valtion­palkinnon saanut J. K. Ihalainen tekee kirjoja intohimosta.

kirjallisuus
Teksti
Tero Alanko

Pakkanen paukkuu punaisen hirsitalon nurkissa. J. K. Ihalainen (s. 1957) istuu puuhellan ääressä ja käärii itselleen sätkän.

Marraskuussa Ihalaiselle myönnettiin kirjallisuuden valtionpalkinto. Se oli hänelle täysi yllätys.

”Siksi mulla ei ollut mitään suunnitelmia palkintorahalle. Luulen, että se kannustaa tekemään oman kirjan”, sanoo kirjailijana, kääntäjänä, kustantajana ja kirjanpainajana toimiva Ihalainen.

”Mua himottaisi tehdä uusi kirjani omalla painokoneella. Leikkiä ja kokeilla. Se voisi sisältää runoja ja tarinoita. Kappaleita elämästä, joita en ole kertonut.”

Ihalaisen vanha Heidelberg-painokone jyskyttää vesivoimalla Nokian Siurossa.

Seuraava oma kirja voisi olla koneen ”viimeinen koitto”.

Ihalainen on julkaissut 36 runokokoelmaa. Ilmestynyt on myös kymmenkunta tietokirjaa ja saman verran suomennoksia.

Hän kertoo tulleensa kriittisemmäksi itseään kohtaan, mutta nyt hyviä runoja on kasaantunut. Edellinen runoteos on mustalle paperille kullalla ja hopealla painettu Black Book vuodelta 2020.

Ihalainen lähti 17-vuotiaana karkuun Suomen brežneviläistä ilmapiiriä. Parikymppisenä hän päätyi Kööpenhaminaan. Se tuntui kotoisammalta kuin Tukholma, josta jäi ”liian tehokas fiilis”. Vapaakaupungiksi julistautunut Christiania oli pikemminkin tehottomuuden tyyssija.

Ihalainen asui Kööpenhaminassa kymmenen vuotta. Christianiasta hän muutti pois asuttuaan siellä vuoden.

”Se oli ihan oma maailmansa. Kun ei lukenut lehtiä, ei tiennyt mitä muualla tapahtuu. Rupesin kaipaamaan todellisuutta. Sen takia muutin kaupungin puolelle.”

Christianiassa Ihalainen alkoi julkaista pieniä runokirjoja. Ensimmäisessä (Flesh & Night, 1978) hän sekoitti eri kieliä. ­Vapaakaupungissa oppi tanskan lisäksi saksaa ja englantia.

Toinen runoteos (Some ­Poems, 1979) oli ”kömpelö yritys taolaisuuteen”. Taolaisten pyhä kirja Tao Te Ching vaikutti nuoreen Ihalaiseen myös kielellisesti.

”Toinen tärkeä vaikuttaja oli mystikko William Blake, jonka näköispainoksia lainasin kuninkaallisesta kirjastosta. Blake oli myös kirjanpainaja, joka teki kaiken alusta loppuun itse.”

1980-luvun lopussa Ihalainen palasi Suomeen. Hän perusti silkkipainon nykyisin Saloon kuuluvalle Angelniemelle.

Puoliso liukuvärjäsi t-paitoja ja Ihalainen painoi niihin heidän omaa kuvastoaan. Paitoja myytiin festivaaleilla ympäri Suomea, esimerkiksi Sodankylän elokuvajuhlilla ja Pori Jazzissa.

Paitakaupan ohessa Ihalainen teetti lehtiä ja kirjoja paikallisessa kirjapainossa.

Sen omistaja katseli aikansa ja sanoi, että voisi myydä Iha­laiselle vanhan japanilaisen painokoneen.

Kuukauden ajan painokonetta opiskeltuaan hän teki kaupat. Yksi ensimmäisistä töistä oli oma runokirja Kuume (1992).

”Painoin siihen monta eri väriä, koska oli vapaus tehdä mitä vaan”, Ihalainen sanoo.

”Tein painotöitä vaalimainoksista kirjoihin. Oli pakko painaa, kun Suomessa oli lama. Mun paino pysyi pystyssä.”

Ihalaisen perustama Palladium Kirjat -kustantamo on julkaissut paljon runoutta, mutta myös tietokirjoja, muistelmia ja romaaneja.

Menestyksiä ovat olleet Patti Smithin Uneksuntaa -muistelmat (Woolgathering) ja W. G. Sebaldin ensimmäinen runo­kokoelma Luonnon mukaan (Nach der Natur).

”Olen julkaissut myös jonkin verran dadaistista runoutta, jota Markku Into käänsi mulle. Muuten sitä ei olisi ollut saatavilla”, Ihalainen sanoo.

Aiemmin kirjastot ostivat paljon niin sanottua epäkaupallista kirjallisuutta, Ihalainen kertoo.

”Vähälevikkisen kirjallisuuden laatutuen poistaminen on järjetöntä ja satuttaa erityisesti pienkustantajia. Nykyisellä ­oikeistohallituksella ei ole mitään ymmärrystä siitä, mistä kulttuurissa on kyse.”

J. K. Ihalainen on ollut tamperelaisen Annikin Runofestivaalin taiteellinen johtaja sen alusta asti. Kansainvälinen festivaali järjestetään vanhan puutalokorttelin sisäpihalla joka toinen vuosi. Ensi kesän teema on ”Henkilökohtaista”.

”Se on hyvin rakas projekti. Olen sen kautta ystävystynyt moneen hienoon ihmiseen”, Ihalainen kertoo.

”Tutustuin Patti Smithiin, kun pyysimme häntä esiintymään. Hän ei ehtinyt keikalle, mutta sain sentään kirjan kustannettavaksi.”