Seikkailu­ ­sivistää ­vaivihkaa

Sarjakuvaromaani Myyttiset 2 – Vaarallinen uni on trilogian keskimmäinen osa. Teoksessa on itsenäinen tarina, joka toimii, vaikka ykkösosa Loputon talvi (2023) olisi vielä lukematta.

Tarina perustuu itämerensuomalaisiin myytteihin. Myyttikuvastoa piirrosjäljellään uudistava Miila Westin (s. 1987) on nyt toden teolla lunastamassa paikkaansa uuden suomalaisen lastensarjakuvan kärkinimenä.

Vaikka ilmaisu on omaperäistä, aikuisen lukijan silmä havaitsee heti visuaalisia yhteyksiä Hayao Miyazakin japanilaisiin animaatioihin ja Tove Janssonin hahmoihin.

Lapsille tällainen tuttuus on merkityksellistä. Westin selvästi tuntee nykylasten mieltymykset ja visuaalisen kulttuurin.

Vaarallisen unen päähenkilö on 10-vuotias Eevi, joka tempautuu seikkailuihin vanhan maahisystävänsä Otson kanssa. Otso on nuuskamuikkusmainen, viisas ja komea poika, joka kuitenkin tarvitsee Eevin apua. Reissuun lähdetään keskellä yötä, pimeän metsän ja Vellamon valtakunnan kautta maahisten maailmaan.

Matkan varrella Eevi tutustuu myös leppoisan totoromaiseen hiiteen, joka puhuu hauskalla kalevalaisella trokeemitalla, sekä juroon parantajapoikaan, joka osoittautuu Louhen nimettömäksi pojaksi.

Aina ei tarvitse puhua vuolaasti. Westinin sarjakuvailmaisu kuljettaa tarinaa vahvasti myös sanattomina hetkinä.

Louhi on kuin kunniapaikalla pelättynä pääpahiksena, mutta hänenkin elämäntarinaansa taustoitetaan.

Mutanttisarjakuvista tuttujen kasvutarinoiden tyyliin kerrotaan, että Louhi ei lapsena osannut hallita voimiaan ja muuttui pelottavaksi. Taustalta löytyy hylätyksi tulemisen kokemus, yksinäisyys ja suru.

Eevin ymmärrys omasta voimastaan kasvaa koko ajan. Hän ei joudu tiukoissakaan tilanteissa pelon valtaan. Tavattujen hahmojen moninaisuus korostaa yhteistyön ja kohtaamisen sanomaa.

Tietosisältö on vaivattomasti mukana. Teos ei yritä olla opettavainen, mikä on suuri ansio, sillä lapset aistisivat tuputuksen heti. Lopussa on osio kansanperinnesanaston ja myyttien selityksiä, nekin mielikuvitusta kiehtovan varjomaisen kuvituksen kera.

Teos on vaivihkaa sivistävä, ja voi olla, että lukija myöhemmin tarttuu vaikkapa Anna-Leena Siikalan tai Martti Haavion mytologiakirjoihin.

Trilogian keskimmäisenä Vaarallinen uni on kahden tarinan välissä oleva tarina, mutta ei silti jää liitäntäkappaleen oloiseksi. Lopussa päädytään maailmanpuun juurelle, mikä jo vihjaa päätösosan sisällöstä. 

Miila Westin: Myyttiset 2. Vaarallinen uni. 112 s. S&S, 2024.