Samastuttavia ­tyyppejä

Syksyn nuortenkirjat ovat realistisia. Ne tarjoavat suuria tunteita, mutta ennen kaikkea aitoa nuoruuden kuvausta. Aineksia otetaan nyt luontevasti lähihistorian ja yhteiskunnallisen todellisuuden lisäksi vanhoista tyttö- ja seikkailukirjoista.

Toisinaan jopa kiinnostavaa aihetta tärkeämpää voi olla se, että nuortenromaani ottaa kerronnallisilla ratkaisuillaan huomioon eritasoiset lukijat ja madaltaa näin kynnystä tarttua kirjaan. Edith Arkon selkokielinen kääntökirja Aurora/Eino on tästä hyvä esimerkki. Se kertoo kahden yläkoulua päättävän keskushenkilön kautta samoista tapahtumista.

Eino tähtää ammattilaisjääkiekkoilijaksi, ja Aurora on sijoitettuna nuorisokotiin äitinsä alkoholinkäytön takia. Erilaisista taustoistaan huolimatta nuoret tutustuvat ja ihastuvat.

Arkko luonnostelee harkituin, täsmällisin vedoin nuorista aitoja ja samastumiseen houkuttelevia tyyppejä.

Parhaimmillaan lukija ei edes tiedosta lukevansa selkokieltä, joten Aurora/Eino tarjoaa täysipainoisen lukuelämyksen kenelle tahansa. Ekakerran kuvaus on yksi kauneimmista, mitä olen pitkään aikaan nuortenkirjoista lukenut.

Lasten- ja nuortenkirjat yrittävät koukuttaa nykyisin lukijoita jännityksen ja jopa suoranaisen kauhun kautta.

Päivi Lukkarilan Skutsissa eräolosuhteisiin ilman omaa haluaan ja älypuhelimiaan sysätyt neljä nuorta kertovat toisilleen ajanvietteeksi kummitusjuttuja. Onnettomien­ yhteensattumien vuoksi he joutuvat pian kohtaamaan aitoakin kauhua.

Vähin erin lukija saa tutustua paremmin Sabinaan, Nasimiin, Lukaan ja Joeliin, joilla kullakin on omat haasteensa ja unelmansa.

Realistiseen kerrontaan lomittuu suomalaisen kansanperinteen uskomuksia metsänpeitosta ja muista enteistä.

Skutsin voi lukea vanhojen eräseikkailukirjojen modernina toisintona, kun vastoinkäymiset ja vaaratilanteet koulivat Lukkarilan nuoria ottamaan vastuuta itsestään ja läheisistään.

Lukkarila tuo kauniisti mutta osoittelematta esille sen, kuinka ­tärkeää identiteetiltään vielä hauraille nuorille on kohdata aikuisen hyväksyvä ja rakastava katse.

Leena Paasion Meren koskettamat alkaa vaikuttavalla takaumalla matkustajalaiva Estonian uppoamisesta.

Teini-ikäisen Lounan äiti selvisi täpärästä onnettomuudesta. Tyttö ei koskaan saanut nähdä äitiään, sillä tämä kuoli heti synnytyksen jälkeen ja Louna on varttunut ikääntyneiden kasvattivanhempiensa hoteissa Utön saarella.

Kirjailija sai kimmokkeen romaaniin luettuaan Anni Swanin Iiris rukan aikuisena uudelleen. Lukija seuraa myötäeläen modernin orpotytön, Lounan, rohkeaa ratkaisua muuttaa Utön idylliseltä saarelta lukioon Helsinkiin, missä hän ottaa selvää äitinsä vaietusta menneisyydestä ja lähisukulaisistaan.

Paasio kuvaa koskettavasti aikuisten ja nuorten välistä luottamusta, välittämistä ja rakkautta, joka voi syntyä myös ilman biologista sukulaisuutta. Samalla luontevuudella hän kuvaa nuoria keskushenkilöitään, joiden välinen ystävyys on vankkumatonta ja lojaalia.

Monissa nuortenromaaneissaan Mila Teräs on yhdistänyt lyyrisen kerronnan päivänpolttaviin aiheisiin. Ison hypyn päähenkilö Routa on 17-vuotias nuorukainen, jonka on vaikea samaistua luokkatovereidensa huolettomaan elämään.

Roudan ja hänen pikkusiskonsa äiti on kuollut, eikä isä surultaan kykene elättämään perhettään.

Perheen hajoaminen on kuitenkin pojalle jopa köyhyyttä pahempi uhka, ja siksi hän on valmis ottamaan harteilleen päävastuun perheen hyvinvoinnista.

Routa analysoi viiltävän tarkasti sosiaalisen median alustoilla aktiivisia, tehokkaita ja menestyviä ikätovereitaan:

”Koko maailma tuntui olevan rakennettu vain niiden kaltaisille suorittajille. Oli elettävä ja yritettävä täysillä. Vasta silloin maailma jaksoi seurata ja lykätä sydäntä.”

Routa tutustuu Irakista perheensä kanssa Suomeen tulleeseen Saidiin, jonka kanssa hän rohkaistuu aloittamaan uuden tanssiharrastuksen. Tanssista Routa löytää kanavan itsensä ilmaisuun, minkä myös romaanin nimi, Iso hyppy, kauniisti kiteyttää. 

Edith Arkko: Aurora/Eino. 294 s. Hertta kustannus, 2024.

Päivi Lukkarila: Skutsi. 200 s. Nokkahiiri, 2024.

Leena Paasio: Meren koskettamat. 300 s. WSOY, 2024.

Mila Teräs: Iso hyppy. 201 s. Otava, 2024.