Rakkauden ei pidä olla ­helppoa

Chimamanda Ngozi Adichie tulee Helsinki Lit -festivaalille uusin kirja kainalossaan. Unelmia kertoo neljästä afrikkalaisesta naisesta Yhdysvalloissa.

Keskushenkilö on nigerialainen Chiamaka. Hän kirjoittaa työkseen matkailusta, mutta jää jumiin kotiin Amerikkaan, kun korona sulkee maailman.

Adichie punoo henkilöiden tarinoita limittäin. Guinealainen Kadiatou on Chiamakan piika, hänen paras kaverinsa Zikora juristi ja serkkunsa Omelogor entinen pankkiiri.

Adichien kansainvälinen läpimurto oli Puolikas keltaista aurinkoa, raju kuvaus Biafran sodasta, jota käytiin Nigeriassa 1967–1970. Nyt päähenkilöitä yhdistävät tavalla tai toisella ongelmat rakkaudessa.

Onko romanttisen rakkauden idea jopa vahingollinen?

”Kaikki ihmiset tarvitsevat ruokaa ja rakkautta”, puhelimitse Lagosista tavoitettu Adichie sanoo. ”Mutta ei rakkauden pidä olla helppoa. Viihde tekee rakkaudesta yksinkertaista. Kirjassani annan siitä realistisen kuvan. Varsinkin keski-ikäisille naisille se voi olla mutkikasta.”

Adichie ei kirjoita romanttista hömppää. Häntä luonnehditaan postkolonialistiseksi feministiksi. Adichie lienee kansainvälisesti tunnetuin ja arvostetuin nigerialainen kirjailija sitten Nobel-palkitun Wole Soyinkan.

Sekä Adichie (s. 1977) että Soyinka (s. 1934) lähtivät nuorina ulkomaille opiskelemaan, Adichie Yhdysvaltoihin, Soyinka Britanniaan. Adichie asuu puoliksi Nigeriassa ja Yhdysvalloissa.

Nigeriasta lähteminen ei ole harvinaista. Siellä on Afrikan suurin väestö, ja sieltä tulee Yhdysvaltoihin enemmän siirtolaisia kuin mistään muusta Afrikan maasta.

Kenelläkään ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka paljon nigerialaisia on. ”Väestönlaskenta on hankalaa.”

Nigerian väkimääräksi on arvioitu 220 miljoonaa. Väestö on nuorta ja siirtolaiset yleensä suhteellisen koulutettua keskiluokkaa. Siirtolaisten kotiin lähettämät rahat ovat monille nigerialaisille merkittävä tulonlähde.

Myös Adichie tukee sukulaisiaan taloudellisesti. Nigeriassa on perinne, että menestyneet auttavat sukulaisiaan, jotka pärjäävät heikosti.

Molemmat kotimaat ovat muokanneet kirjailijaa. Amerikasta Adichie näkee Nigerian selkeästi ja päinvastoin. Hän ei pystyisi enää asumaan vain toisessa niistä.

”Kirjoitin ensimmäisen kirjani Purppuranpunainen hibiskus Amerikassa. Se sijoittui kokonaan Nigeriaan ja kasvoi koti-ikävästä. Silloin en tuntenut Amerikkaa niin hyvin, että olisin voinut kirjoittaa siitä.”

Adichie on varma, että olisi kirjailija, vaikkei olisi lähtenyt 19-vuotiaana Yhdysvaltoihin. Ennen sitä hän oli opiskellut lääketiedettä ja farmasiaa. Adichie arvelee, että Nigeriassa hänestä olisi tullut lääkäri, joka kirjoittaisi muun työn ohessa.

”Ehkä en olisi yhtä kiinnostunut maahanmuutosta enkä pohtisi, mikä on koti, mistä sen ajatus syntyy. Joka tapauksessa kirjoittaisin. Se antaa minulle tarkoituksen.”

Unelmia on Adichien neljäs romaani. Nyt hän sanoo tuntevansa myös Amerikan riittävän hyvin. Silti hän kirjoitti uusinta romaaniaan yli kymmenen vuotta.

”Kirjoittamisen jumalat eivät siunanneet minua”, Adichie sanoo ja naurahtaa.

Muuta tekstiä kyllä syntyi, muun muassa esseekirjat Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä ja Surumerkintöjä, joka sai alkunsa oman isän kuolemasta. Mutta fiktion kanssa Adichie oli pitkään jumissa.

”Se oli pelottavaa. Taiteen teko, kuten fiktion kirjoittaminen, on outoa ja syvästi henkilökohtaista. Mutta en ikinä luovuttaisi.”

Aluksi Adichiella on aina hämärä käsitys henkilöhahmoista, joista ryhtyy kirjoittamaan. Vasta kirjoittamalla hän löytää henkilöiden muodon, luonteet ja vaiheet.

”On maagista, kuinka hahmot heräävät henkiin ja ottavat oman elämänsä.”

Uuden kirjan Chiamaka muistuttaa Adichieta. Molemmat asuvat Yhdysvalloissa ja kirjoittavat. Myös Adichie jäi jumiin Amerikkaan ja vietti siellä suuren osan korona-ajasta.

”Kun kävimme synnyinkylässäni Enugussa, käytimme maskeja”, Adichie sanoo.

”Paikalliset nauroivat. Maaseudulla monet eivät uskoneet koko tautiin ennen kuin muutama Euroopassa käynyt poliitikko sairastui. Sitten sitä pidettiin matkailevan yläluokan ongelmana.”

Korona aiheuttikin Nigeriassa vain vähän yli 3 000 ihmisen kuoleman. Alhaista lukua on selitetty lämpimällä ilmastolla, väes­tön nuoruudella ja viranomaisten nopealla toiminnalla, johon ebola-epidemia oli heitä valmistanut.

Unelmia vain sivuaa koronaa Nigeriassa. Pandemia tarjoaa enemmän dramatiikkaa Yhdysvaltoihin sijoittuvissa osioissa.

Adichie kirjoittaa englanniksi. Unelmia ilmestyi alkukielellä maaliskuussa. Trumpin toinen presidenttikausi ei vielä näy kirjassa.

Kirjailijan elämässä uusi aika näkyy muun muassa siinä, että osa hänen ystävistään ei pääse Yhdysvaltoihin perhejuhliin.

Adichien serkku kantaa aina mukanaan passia, jottei joutuisi karkotetuksi tai muuten vaikeuksiin viranomaisten kanssa.

”Se tuntuu hirveän oudolta.” 

Otava-kustantamo ja SK:ta julkaiseva Otavamedia kuuluvat samaan Otava-konserniin.

Helsinki Lit. Savoy-teatteri (Kasarmikatu 46, Helsinki) 16.–17.5.

Chimamanda Ngozi Adichie: Unelmia (Dream Count). Suomentanut Cristina Sandu. 450 sivua. Otava, 2025.