Kieli hämää ja hämmentää

”Hair management system eli hiustenhallintajärjestelmä.” Tällaista kaupitellaan tätä nykyä.

Mutta mikä se on? Onko se kenties jotain uutta laitteistoa parturikampaamoille? Ei suinkaan vaan aika vanha tuote, uimalakki!

Työelämän tyhjänpuhujat kertoo siitä, miten työpaikoilla puhutaan kieltä, jota kuulijat eivät ymmärrä eivätkä aina puhujat itsekään.

Laura Niemi on uutuuskirjallaan selvästi osunut johonkin kipukohtaan nykyisessä maailmanmenossa. Kirja on saanut paljon huomiota osakseen, ja sen lukeminen tuntuu hyvältä. Noinhan se juuri on, hymähtää lukija.

Asia ei ole uusi. Jo 1990-luvulla yritysten ja julkisyhteisöjen työntekijät viihdyttivät itseään seminaareissa ja vetäytymisissä bullshit bingolla, jossa odotettiin, miten nopeasti alustajat ovat ladelleet kaikki ajankohdan muoti-ilmaisut. Kaikki kuulijat eivät selvästikään olleet kovin motivoituneita ottamaan johdon sanaa vastaan.

Miksi näin on tapahtunut ja miksi tilanne vaikuttaa vain pahentuneen vuosi vuodelta?

Taustalla on digitalisaation ja globalisaation aiheuttama myllerrys, joka koettelee kansankuntia ja yrityksiä. Vanhan savupiipputeollisuuden työtavat, organisaatiot ja arvot eivät enää oikein toimi. Pelastuakseen pitää olla uudistuva ja moderni. Mikä sitä paremmin osoittaisi kuin kieli? Nyt pitää olla dynaaminen ja innovatiivinen. Resilienssiäkin tarvitaan.

Jargonilla pyritään toisinaan tahallaan hämärtämään asioita salaamalla sen turvin, mistä on oikeasti kysymys. Leikkausohjelma onkin tuottavuusohjelma, kirjoittaa Niemi. Yhdysvalloissa eräs yritys kertoi ”vahvistavansa alumniverkostoaan”. Käytännössä se antoi potkut tuhansille työntekijöille ja sai tempustaan Financial Timesin kolumnistin ”vuoden kultaisen kuorrutuksen palkinnon”.

Kirjoittaminen ei ole vain kielen hallintaa vaan ajattelua.

Tällainen hämääminen ei ole suomalaisillekaan millään tavalla uusi asia. Ongelmat ovat jo kauan olleet haasteita, yhteistoimintaneuvottelut merkitsevät usein irtisanomisia ja niin edelleen.

Niemen mukaan vaikeaselkoinen kieli ei aina ole tiedostettua eikä tahallista. Kysymyksessä on konsulttien ja asiakasorganisaatioiden yhteinen sosiaalinen kielimuoto. Se on johtamisen ja sen tuen erikoiskieli, joka voi olla jopa välttämätön, jotta kaikilla on sama käsitys keskusteltavista asioista. Kysymys on organisaatioiden ylätason kommunikaatiosta.

Metsään mennään silloin, kun johdon ja konsulttien kieli ja kalvot tuodaan koko henkilöstölle jokseenkin sellaisinaan osoittamaan muutoksen välttämättömyyttä ja johdon erinomaisuutta. Kaikki työntekijät eivät ole asiantuntijoita, Niemi korostaa. Monet edelleen hoitavat, korjaavat, kuljettavat ja asentavat.

Voi miettiä, onko tarkoituskaan, että alemmat tasot aina ymmärtävät, mistä on kysymys ja mitä on käytännössä sovittu ja päätetty.

Toivottavasti näin ei ole. On äärimmäisen tärkeää, että kaikki ymmärtävät muutoksen tarpeen ja sitoutuvat siihen.

Vaikka konsulttikieli voi oikeassa paikassa olla hyödyllistä ja välttämätöntä, se leviää helposti vääriin paikkoihin, kuten markkinointiin ja jopa arkipuheeseen. Sen ajatellaan olevan hienoa ja vakuuttavan lukijan tai kuulijan, ja sitä käyttävän kuvitellaan olevan ajan hermolla ja ammattilainen työssään. Kuten uimalakkiesimerkki kertoo hilpeällä tavalla.

Kirjoittaja on suomen kielen asiantuntija ja kielenhuoltaja, jollaiselta odottaa ohjeita ja vinkkejä siitä, miten tästä tyhjänpuhumisesta päästään eroon. Niitä kirjassa lopuksi onkin.

Kirjoittaminen ei ole vain kielen hallintaa vaan ajattelua, Niemi huomauttaa. Hän kehottaa organisaatioita paneutumaan tosissaan kielenhuoltoon – ja hankkimaan liittolaisia. Hän pyytää mukaan talkoisiin sähköisten palvelujen kehittäjiä, viestijöitä ja juristeja. Erityisen tärkeää on saada mukaan ne, jotka ovat päivittäin tekemisissä asiakkaiden kanssa. Ja asiakkaista puhutaan arvatenkin laajassa merkityksessä.

Niemen mielestä kehitystä parempaan on tapahtunut, kun palvelut ovat yhä enemmän siirtyneet verkkoon. Yrityksissä ja virastoissa on huomattu, että mitä paremmin asiakas ymmärtää sisällön, sitä vähemmän rahaa kuluu asiakkaan neuvontaan myöhemmin.

Lopuksi vielä yksi riemastuttava lainaus kirjasta: ”Missioni on sytyttää kipinä roihuavaksi liekiksi yrityksen sisällä, polttoaineena merkitykselliseksi koettu yrityksen brändi.” 

Laura Niemi: Työelämän tyhjänpuhujat. Jargonin kupla ja miten se puhkaistaan. SKS Kirjat 2024, 167 sivua. Teos on Kanavan tietokirjapalkintoehdokas.

Teksti on julkaistu ensi kertaa Kanavassa 7/2024. Kanavan voit tilata täältä.