Paljastavat kirjeet
Riitta ja Ilkka Suomisen tytär kirjoitti vanhemmistaan romaanin, jossa lempi leiskuu ja politiikkaa tehdään siinä sivussa.
4
MIN
Kuollessaan ihminen jättää jälkeensä tavaraa. Tunteet katoavat, ellei niitä ole tallennettu päiväkirjoihin tai kirjeisiin. Eivätkä vanhat kokemukset silloinkaan tule esiin, ellei kukaan lue merkintöjä.
Riikka Suominen sai isänsä poismenon myötä käsiinsä aarteen, johon hän ensi-ihmetyksen jälkeen halulla perehtyi.
Suomisen isä oli yksi viime vuosisadan loppupuolen näkyvimmistä poliitikoista.
Ilkka Suominen (1939–2022) teki merkittävän uran kokoomuksen kansanedustajana, ministerinä ja puheenjohtajana. Myös Riitta Suominen (1946–2015) oli kokoomuksen poliitikko. Yhdessä pariskunta antoi valtavan määrän haastatteluja.
Silti heidän kirjeenvaihtonsa yllätti Suomisen. Se ryöppysi valtavaa romantiikkaa – rakkautta, jossa ei ollut rajoja.
Tai oli: paljastui, että se oli salattua.
Pariskunta oli tutustunut toisiinsa intiimisti, vaikka he olivat tahoillaan naimisissa.
Kirjeistä selvisi, että suhdetta ylläpidettiin Ilkka Suomisen Helsingin-asunnolla, yhteisillä työmatkoilla ja arjen kohtaamisissa. Molemmat tiesivät, että tässä oli se sydämen valittu.
”Monissa kuolinsiivouksissa tuhotaan jostain oudosta häveliäisyydestä inhimillinen muisto”, Riikka Suominen sanoo.
”Nyt kirjeet oli säilytetty selvästi tarkoituksella. Haluttiin, että muisto koetusta rakkaudesta ei häviä.”
Teksteistä hahmottui tarina.
Niiden pohjalta Suominen on nyt rakentanut erityisen mielenkiintoisen kirjan: Riitta ja Ilkka kertoo hänen vanhempiensa rakkaustarinan.
’”Kaipaan varpaankynsiäni, miten sivistyneet poikkiuurteet niissä on”, luen Riitan kirjoittaneen Ilkalle syksyllä 1973. Haluan nämä kirjeet julki. Haluan julki niiden sekopäisen söpöyden ja tarinan, jossa salasuhteessa eletty rakkaus on niin vastaan panematonta, että se murtautuu läpi esteiden. Haluan kertoa rakkaudesta, joka saa onnellisen lopun, Riikka Suominen kirjoittaa Riitta ja Ilkka -kirjassa.
”Rakkauskirjeet ovat omanlaisiaan aina, mutta nyt niiden ylitsevuotavuus oli vaikuttavaa”, kirjailija kertoo.
”Etenkin, kun isäni kirjoitti hyvin. Äitini kirjeitä on säilynyt vähemmän, sillä Ilkka tuhosi niitä kiinnijäämisen pelossa.”
Salarakastavaiset tekivät kiireistä uraa politiikassa ja järjestötoiminnassa. Ilkka Suominen työskenteli kaiken aikaa myös perheyhtiössä tekstiiliteollisuudessa.
Se näkyy kirjassa, jossa seikkailevat omilla nimillään aikansa näkyvimmät poliitikot, myös ne yhä vaikuttavat.
Ilkka Suominen oli kääntämässä vanhoillista puoluetta liberaalimpaan suuntaan, myös Neuvostoliittoa ymmärtäväksi. Hän veti uudistusta ajanutta remonttimiehet-ryhmää, joka asettui tukemaan presidentti Urho Kekkosta. Kirjeiden perusteella hän käytti myös valtavasti aikaa rakkauden sanallistamiseen, Riikka Suominen kertoo.
”Vaalit tulivat ja menivät sivulauseissa, samoin työskentely Ilkan runsailla ulkomaanmatkoilla. Mutta kyllä he kirjeissä myös ruotivat puolueen asioita. Erityisesti kyytiä saivat konservatiivit, kuten Tuure Junnila ja Harri Holkeri.”
Poliittisen draaman tueksi Riikka Suominen haastatteli aikalaispoliitikoita ja luki kirjallisuutta. Omat kokemukset riittivät rakkaudesta kirjoittamiseen.
Suomisen edellinen romaani, esikoinen Suhteellisen vapaata (Otava, 2020) kertoi elämästä avoimessa suhteessa. Teema jatkuu Riitan ja Ilkan nykyajassa elävän Riikan tarinassa.
Myös se on dramatisoitu eletyistä kokemuksista, Suominen kertoo.
Vaikka rakkaus on ajaton tunne, siihen liittyvät konkreettiset teot ovat aina suhteessa ympäristöönsä, kirjailija muistuttaa.
”Yhteiskunnan arvot ja lait muuttuvat. Esimerkiksi parisuhteessa pettäminen – nykyisin ihmiset suhtautuvat siihen paljon tiukemmin. Enää sitä ei siedetä.”
Suominen näkee, että parisuhteessa elämisessä on nykyään kyse enemmän tunnesiteestä kuin instituutiosta.
”Koska kollektiivinen moraali ei ohjaa valintoja, jokaisen on muodostettava käsitys oman rakkautensa rajoista itse.”
Suominen on itse valinnut vapaat suhteet.
”Koen tärkeäksi kirjoittaa vapaista suhteista, sillä monogaamisista on kirjoitettu jo vuosisatoja”, hän sanoo.
Riitta ja Ilkka -kirjan nykyaikaan sijoittuvassa kehyskertomuksessa kipuillaan, kun aviopuolisot rakastuvat seikkailuillaan, mitä lapsi äimistelee ymmärtämättä, että vanhemmat ovat sopineet asiasta yhdessä.
Ja kuuluuko sopimukseen, että isän uusi nuori tyttöystävä käyttää rasvat ja seerumit ja juo harvinaiset teet?
Suominen tottui lapsena leikkimään eduskunnassa, mutta poliitikon ura ei ole häntä houkutellut.
”Keski-ikäisenä pitää olla itsetuntemusta”, hän sanoo.
”Keskittymiskykyni ei riitä järjestötoimintaan, ja olen luonteeltani liian taipumaton politiikkaan.”
Vihreän Langan entinen ja viimeinen päätoimittaja kertoo kuitenkin huomanneensa, että on hyvä jakamaan vaalimainoksia.
Suominen ei perinyt kokoomuslaisten vanhempiensa arvomaailmaa.
”Jo nuorena ymmärsin, että olen vasemmistolainen.”
Riikka Suominen: Riitta ja Ilkka (Otava, 2026) ilmestyy 6.5.