25 vuotta sitten
Tunkeutujat vapauttivat tuhansia minkkejä vöyriläisestä turkistarhasta vuonna 2000. Syyllisiä etsittiin kiihkeästi.
2
MIN
”En puhu vartioinnista mitään, kaikki on salaista”, vöyriläinen turkistarhaaja Christer Rönnlund sanoo apeana.
Rönnlundin varjotalojen rivistöt näkyvät Vaasan ja Kokkolan väliselle maantielle. Viiden päivän aikana tarhalle tunkeuduttiin pimeän turvin kahdesti: ensin vapautettiin 600, sitten parituhatta minkkiä.
”700 minkkiä on lopullisesti kadoksissa”, hän huokaa.
Järkyttynyt tarhaajapariskunta on hakeutunut kriisihoitoon. Koko maakunta on hälytysvalmiudessa. Tarhaajat ovat saaneet iskujen jälkeen outoja soittoja, osa puhelimista on poliisiseurannassa. Hermot ovat pinnalla; Vaasan eteläpuolella raportoitiin kolmannesta iskuyrityksestä, mutta kaksi tyttöä paljastuivat koirakerholaisiksi.
”Tarhaajat ovat muodostaneet 10–15 hengen vartiontirenkaita, jotka ajavat tarhoilla yön ympäri. Joukossa on maanviljelijöitä ja kyläläisiä”, purmolainen tarhaaja Guy Käcko varoittaa.
Tarhaajat vaativat kovempia rangaistuksia terroristeille, joiksi he tunkeutujia kutsuvat. On toivottu puhelinkuunteluoikeutta poliisille, kiihkeimmät kannattavat aktivistijärjestöjen kriminalisointia.
”Yhteiskunnan ja poliisin on annettava selvä signaali, että näin ei voi jatkua. Jos iskuja ei saada ratkaistua, syntyy villin lännen laki, anarkia”, Käckö varoittaa.
Syylliset ovat yhä karkuteillä. Poliisi on ollut kiinnostunut lähistöllä liikkuneesta grafiitinharmaasta Mersusta. Läänineläinlääkäri Matti Nybergillä ei ole saksalaista ajopeliä Vaasan virastotalon pihassa vaan lihasvoimin kulkeva polkupyörä.
Myös Nybergin ylle heitettiin alussa tumma varjo. Hän oli teettänyt kuntien eläinlääkäreillä lakiin perustuvan tarkastuksen 101 tarhalla viime syksyn ja talven aikana.
”Poliisi soitti ja kysyi, oliko Rönnlundin tarha ollut tutkittavien joukossa. Luulevatko tarhaajat, että olin antanut terroristeille tietoa iskua varten?” hän hämmästelee.
”Rönnlund ei ollut tarkastuksissa mukana. Tarhaajat eivät ole ymmärtäneet katsoa omaan peiliin, vihollista on yritetty etsiä vaikka mistä”, Nyberg päättelee.
Oli sattuma, että selvitys ja sabotaasit osuivat samaan ajankohtaan. Maltilliset eläinsuojelujärjestöt tuomitsivat iskut, niiden mielestä laittomuudet kiinnittävät huomion keinoihin, eivät tavoitteeseen, eläinten hyvinvointiin. Mutta tahtomattaan aktivistit takasivat raportille valtavan julkisuuden.
SK 39/2000 Petri Pöntinen: ”Villi länsi”, 29.9.2000.