Klassikot uusiksi

Myrskyluodon Maijasta tuli keväällä katsotuin kotimainen elokuva sitten seitsemän vuoden takaisen Tuntemattoman sotilaan.

Kumpikin on uusi tulkinta romaaniaiheesta, joka on kuitenkin tutuin elävänä kuvana. Ennen Aku Louhimiehen elokuvaa Väinö Linnan kirja oli filmattu jo kahdesti.

Åke Lindman puolestaan ohjasi suositun saaristolaiseepoksen Anni Blomqvistin romaanin pohjalta televisiolle vuonna 1976.

Uusi Tuntematon sai yli miljoona elokuvateatterikatsojaa.

Myrskyluodon Maijalla katsojia on tähän mennessä 464 000. Tuottaja Jukka Helle, joka tarjosi aihetta ohjaaja Tiina Lymille, kertoi ennen ensi-iltaa Kauppalehti Op­tiossa tavoitteeksi 150 000 katsojaa. Jättipotti, siis.

Ei ihme, että moni tuottaja katsoo nyt suomalaisen elokuvan rakastettuja klassikoita päivitysmahdollisuutta arvioiden.

Myrskyluodon Maijalla tienanneella Solar Filmsillä on suunnitteilla kaksi hanketta, joiden taustat ovat aikansa hittielokuvissa. Mika Ronkaisen kaavaillaan ohjaavan uuden tulkinnan Timo K. Mukan romaanista Maa on syntinen laulu.

Rauni Mollberg ohjasi kirjan pohjalta 1970-luvun katsotuimman kotimaisen elokuvan.

Maa on syntinen laulu kertoo 1940-luvun lopun Lapista, epäsovinnaisesta naisesta ja ristiriitaisesta suhtautumisesta seksuaalisuuteen.

Käsikirjoituksen Ronkainen tekee Venla Aakon kanssa. Työpari tunnetaan palkitusta Kaikki synnit -sarjasta, joka sekin käsitteli uskonnollisen seudun saloja.

Renny Harlin on puolestaan ollut kiinnitettynä Solarin Komisario Palmu -elokuvaan vuosien ajan.

Harlinin vahvuudet tuntien englanninkielinen ja toiminnallinen teos olisi varmasti erilainen kuin kansallisaarteiksi nostetut Matti Kassilan 1960-luvulla ohjaamat ohjaamat Komissario Palmut. Puhumattakaan Mika Waltarin alkuperäisteoksista, joista ensimmäinen julkaistiin 1939.

”Bisnes perustuu jatkuvuuteen ja siihen, että ihmiset tuntevat jo aiheet”, sanoo Solar Filmsin tuottaja Markus Selin.

Uusintaversioita on vuosien varrella kaavailtu usein – ja jätetty usein tekemättä. Niko Jutila kertoi kirjassaan Poikki! Toteutumattomat kotimaiset elokuvat, että esimerkiksi Valkoinen peura (1952) kiinnosti useampiakin tekijöitä 1980- ja 2000-luvuilla. Tuloksetta. Kenties aika olisi nyt kypsempi ekspressionistiselle folk-kauhuelokuvalle.

Aku Louhimies kehitti Jäniksen vuodesta uutta elokuvaa. Se sai Elokuvasäätiön tuotantotukipäätöksenkin vuonna 2021, mutta jäi lopulta kuvaamatta.

Ensimmäisenä Arto Paasilinnan romaanin filmasi Risto Jarva. Siitä tuli vuoden 1977 menestyselokuva. Kirja on versioitu myös ranskalaisvoimin: Marc Rivièren Kanadaan sijoittama vaellustarina Le Lièvre de Vatanen (2006) ei menestynyt, eikä sitä tuotu Suomen valkokankaille.

Uudelleen tulkitseminen ei ole varma kultakaivos. Spede Pasanen oli aikoinaan Suomen menestynein tuottaja, mutta hänen western-hupailustaan Hirttämättömät (1970) tehty uusi versio (2022) oli floppi. Aku Hirviniemen ja kumppanien hiekkakuoppakierros houkutteli lipun ostoon alle 3 000 katsojaa.

Vaikka uustulkintoja voisi moittia mielikuvituksen puutteesta, mitään uutta kansallisten suosikkiaiheiden versioinnissa ei ole. 1930-luvun suurista menestyselokuvista Jääkärin morsian tehtiin kahdesti ja Johannes Linnankoski -filmatisointi Laulu tulipunaisesta kukasta peräti viisi kertaa, viimeksi 1970-luvulla.

Timo Koivusalo tulkitsi Täällä Pohjantähden alla -romaanit elokuviksi vuosina 2008 ja 2009. Edvin Laine oli tehnyt niistä erittäin hyvin menestyneet elokuvat vuosina 1968 ja 1970.

”Oopperassa ei muuta olekaan kuin uusia tulkintoja, ja teatterissa kantaesitykset ovat harvinaisia. Ei tämä voi elokuva-alalle synti olla”, Selin sanoo.

Liittyykö ilmiön nousuun se, että suurmieselämäkerrat on jo ehditty tehdä kaikista, jotka ovat sen arvoisia?

”En usko. Suurmies- ja naiselokuvia tulee lisää, meilläkin on muutama kehitteillä.”

Hollywoodissa ei hävetä uusintaversioita. Viime vuonna julkistettiin Steven Knightin ja näyttelijä Robert Downey Jr:n aie tehdä maailman parhaaksi elokuvaksi nimetty Hitchcockin Vertigo uusiksi.

”Kun katsotaan kansainvälisiä markkinoita, kaikki hitit ovat nykyään jatko-osia tai uudelleenfilmatisointeja”, Selin summaa.