Vakava ihminen
Anna Kontula haluaa kirjoittaa tunteen pois politiikasta.
3
MIN
Ytimiään myöten tosissaan. Sellainen kuva välittyy vasemmistoliiton kansanedustajasta Anna Kontulasta.
Vaikka ei olisi asioista hänen kanssaan samaa mieltä, ideologian syvyys ja lujat perustelut tekevät vaikutuksen. Se ei kuitenkaan riitä nykyaikana.
Asia-argumentit eivät tunnu kiinnostavan useimpia ihmisiä, jos niitä ei ole puettu kauniiseen pakettiin ja typistetty sosiaaliseen mediaan lauottuun tunteelliseen kommenttiin.
Kontula haluaa irtautua söpöstelystä ja emotionaalisesta heruttamisesta. Keskustelutaidon, dialogin, argumentoinnin ja retoriikan – asian – tulisi palata politiikan keskiöön.
Kansanedustajan tuore esseekokoelma Kadonneen järjen metsästys kitkee ”terapiapuhetta” asiapohjaisen päätöksenteon tieltä.
”Ilmiön yhteydessä on käytetty muun muassa käsitteitä elämysyhteiskunta ja terapiakulttuuri. Itse kirjoitan mieluiten terapiayhteiskunnasta”, Kontula luonnehtii kirjassaan.
Nyt mennään liiaksi tunteella, Kontula sanoo. ”Ei tarvitse tuntea päätöksenteon kohteena olevan asian yksityiskohtia, vain se, miltä se tuntuu. Se tarjoaa poliitikoille vastuuvapauden.”
Kontula muistuttaa, että hänen työnsä kansanedustajana on punnittujen mielipiteiden muodostaminen.
”Siitä minulle maksetaan.”
Kontula penää esseissään keskustelutaitoja ja ”klassisen poliittisen retoriikan kunnianpalautusta”.
”Ehdotan, että kun yhteiskunnallista valtaa käytetään, näkemysten muodostaminen ja perustelu otettaisiin vakavasti”, hän kirjoittaa.
Kansanedustaja nostaa Aristoteleen esimerkiksi retoriikan historiasta. Hän muistuttaa, että esimerkiksi Yhdysvaltain presidentin puheet kirjoitetaan yhä samalla kolmijaolla, jota filosofi opetti.
Yhdysvaltain pääosin kaksinapainen poliittinen kulttuuri ei muuten juuri vastaa Kontulan toiveisiin.
”Polarisaatio kahteen leiriin tapahtuu aina kun asiasta tulee identiteettikysymys ja tunne pääsee mukaan. Kun ihmiset riitelevät, eivät asiat.”
Parlamentaarisen demokraattisen politiikan pitäisi hidastaa vauhtia. Nyt valta luovutetaan erityisesti kunnallispolitiikassa viranhaltijoille.
Kontula on kansanedustajan työnsä ohessa Pirkanmaan hyvinvointialueen asiakkuus- ja laatujaoston puheenjohtaja. Hän kertoo ”tapelleensa materiaaleista”.
”Päätösten esittelymateriaalien pitäisi olla luettavia, jotta monesti oman työnsä ohessa päätöksiä tekevät luottamushenkilöt kykenevät perustamaan päätöksensä tiedolle. Asiat itsessään ovat politiikassa hyvin harvoin kovin monimutkaisia.”
Vuonna 2019 Anna Kontula julistautui eduskunnan ainoaksi kommunistiksi. Se herätti huomiota, samoin kuin äänestys, jossa hän asettui vastustamaan Suomen Natoon liittymistä.
Se ei ollut sosiaaliseen mediaan tehty markkinointiposeeraus vaan loogisesti argumentoitu ratkaisu.
Kadonneen järjen metsästyksessä asiaa ei enää avata.
”Nato ei kiinnosta minua. Olen kirjoittanut nämä tekstit niistä asioista, jotka ovat minulle henkilökohtaisesti tärkeitä, eikä Nato ole sellainen”, Kontula muistuttaa.
”Muodostin siitä kannan, ja se oli sillä käsitelty.”
Kontula on kertonut vetäytyvänsä parlamentaarisesta politiikasta tämän kansanedustajakauden jälkeen. Politiikkaa hän ei kuitenkaan aio jättää – vaikutuskanavat tulevat vain olemaan toiset.
”Aion keskittyä siihen, mitä aiemmin on tarkoitettu yliopiston kolmannella tehtävällä tai tutkivalla journalismilla”, hän sanoo.
”Meillä on hyvin vähän ihmisiä, jotka voivat nykyisin keskittyä yleistajuisen punnitun tiedon tuottamiseen.”
Kontula on muutenkin kuin esseistinä tosissaan. Mielikuva kansanedustajasta on hymytön. Kuva-arkistot tuottavat yllätyksen ja osoittavat, että hän on hymyillyt aikoinaan leveästi.
”Ilmeisesti liikun nykyisin niin syvissä vesissä, että toimitukset valitsevat aina vakavat kuvat artikkeleihin”, Kontula kertoo – ja kyllä – naurahtaa.
”Minulla on kaksi ilmettä. On täysin vakava ja sitten on leveä hymy. En osaa hymyillä varovasti.”
Anna Kontula: Kadonneen järjen metsästys. 231 sivua. Into, 2024.