Trumpilaisuuden juurilla

Aikoinaan Hegel ja häntä seurannut Marx totesivat, että yleinen ilmenee aina yksityisessä ja voidaan lukea siitä. Toimittaja Steffen Kretzin monen vuoden aikana tehtyihin haastatteluihin perustuvassa Myrskyn edellä -kirjassa tämä tulee esiin äärimmäisen havainnollisesti ja valaisevasti. Kirjassa seurataan tavallisen amerikkalaisen perheen elämää läpi koronan ja kaksien presidentinvaalien, joista toinen huipentui kongressitalon valtaukseen. Perheen isä oli siinä mukana, tuli poikansa ilmiantamaksi ja joutui vankilaan.

Kuten voi aavistaa, perheen elämässä kiteytyy Yhdysvaltojen jyrkkä kahtiajakautuminen valheineen, vihoineen ja salaliittoteorioineen. Perheen poika on tasa-arvoa kannattava demokraatti ja isä aseilla varustautunut salaliittoteorioihin uskova konservatiivi. Myös äiti hurahtaa salaliittoteorioihin, mutta kaksi tytärtä pysyy puolueettomina. Perhe kuitenkin jäi kahtiajakautuneeksi, mikä huipentui siinä, että Donald Trumpia yhä jumalanaan ja tekoaan isänmaallisena pitävä isä istui kirjan ilmestyessä seitsemää vuottaan vankilassa ja poika opiskeli yhteiskuntatieteitä eikä enää pitänyt yhteyttä vanhempiinsa. Perheen tragedia suorastaan symbolisoi Kretzin mukaan amerikkalaisten jakautumista kahteen toisiaan vihaavaan leiriin.

Kretz haastattelee myös upporikasta republikaania, joka elää muiden kaltaistensa kanssa aivan erilaisessa maailmassa kuin keskivertoamerikkalaiset. Haastateltava kuitenkin arvostelee muita kaltaisiaan siitä, että nämä eivät halua maksaa veroja ja antavat Yhdysvaltojen julkisen sektorin rappeutua rauhassa, vaikka ilman sitä Amerikka ei enää ole luvattu mahdollisuuksien maa. Kun rikkaita on enää kourallinen väestöstä ja köyhät köyhempiä kuin koskaan, saattaa joku tulla, yhdistää köyhät ja laukaista vallankumouksen, kaukonäköinen monimiljonääri ennustaa.

Tälle tulevaisuudenkuvalle on täysin sokea toinen kirjaan haastateltu superrikas. Hänen mielestään veronkevennykset ovat hyväksi myös passivoivilla avustuksilla eläville köyhille, jotka pitää hätistää töihin. Hän myöntää avoimesti palkanneensa Trumpin presidentiksi ajamaan omaa etuaan, ja tärkeintä on nimenomaan verotaakan poistaminen. Amerikka on iso liikeyritys, jota entinen Diilin vetäjä on oikea henkilö johtamaan. Demokratia on muuttunut oligarkiaksi.

Varsinainen Amerikkaa kahtia repivä tekijä on väärä informaatio, jonka levittämisessä Trump on mestari yhdessä käsikassaransa Fox Newsin kanssa. Amerikkalaiset eivät enää etsi totuutta, vaan sitä mikä vahvistaa heidän ennakkoluulojaan ja asenteitaan. Sosiaalisessa mediassa tähän riittää klikkaus tai pari, ja ihmiset elävät niin omissa kuplissaan, että perheetkin poksahtelevat rikki.

Kaiken takana on valta ja raha. Salaliittoteorioilla saadaan köyhtyneet amerikkalaiset etsimään syntipukkeja vaikka ulkoavaruudesta. Pääasia on, etteivät he syytä todellisia vihollisiaan.

Havainnollisesti, elävästi ja koskettavasti kirjoitettu teos saa kysymään, miten pysäyttää ja purkaa tämä uudenlainen, vauhdilla globaaliksi laajeneva totalitarismi, joka huipentui Trumpin toiseen vaalivoittoon. Tuleeko uusi Marx, joka julistaa, että internet on oopiumia kansalle ja tarvitaan vallankumous? Ensin pitäisi kuitenkin kaapata se netti – mutta miten, kun joukot saa koottua vain saman netin avulla.

Kretzillä ei ole oikein tarjota keinoja tähän, muuta kuin mainitsemani Marx-vihjaus. Kirjassa on paljon kaikkien poliittisten ja taloudellisten kauheuksien toistoa, mistä saa vaikutelman, että toistolla kirjoittaja tiedostamattaan yrittää peittää tilanteen toivottomuutta. Kretz myös toteaa, että Amerikka elää kokonaan omassa kuplassaan – mutta onhan muukin maailma seuraamassa mahtimaan esimerkkiä, eikä Suomi ole tällä kertaa jälkijunassa.

Itse kirjan nimi on profeetallinen. Kretzin mukaan polarisaatio tuo ensin synkkiä pilviä taivaalle, mutta varsinainen myrsky puhkeaa vasta kun joku kansankiihottaja hyödyntää yhdysvaltalaisten turhautumista ja vihaa ottaakseen haltuun demokratian ytimen. Ja niinhän sitten kävikin. Seuraavat neljä vuotta saadaan seurata, millaista tuhoa myrsky saa aikaan. Jääkö jäljelle muuta kuin rauniot? 

Steffen Kretz: Myrskyn edellä. Hyökkäys Capitoliin ei ollut jonkin loppu vaan alku. Storm på vej. Angrebet på kongressen var ikke afslutningen. Det var begyndelsen. Suomentanut Kari Koski. Docendo 2024, 352 sivua.

Pekka Wahlstedt on vapaa toimittaja ja kriitikko. Teksti on julkaistu alun perin Kanava-lehden numerossa 2/2025. Kanavan voit tilata täältä.