Rikollisen kiintoisaa
True crime tuo näkyville yhteiskunnan nurjan puolen.
Tosirikos, true crime, on rikosfiktion haastaja. Televisio, elokuvat, kirjat, lehdet ja verkko tulvivat tositarinoita, joita kukaan ei toivoisi kokevansa omakohtaisesti. Tarjontaa laajentavat erilaiset pelit ja rikospaikkoja koluavat seikkailukierrokset.
Suosiolle on syynsä.
”Tosirikos täyttää ihmisen jännityksen kaipuuta”, Voitto Ruohonen sanoo. Vetovoimaa vahvistaa kulttuurimme lisääntynyt ”affektiivisuus ja tunnevaltaisuus”.
Ruohonen on tietokirjailija ja sosiologisen kirjallisuudentutkimuksen dosentti Itä-Suomen yliopistossa. Hän avaa aihepiiriä laajasti kirjassaan Rikos ei vanhene – True crime kyläkäräjistä podcasteihin. Rikoskirjallisuutta hän tutki jo väitöskirjassaan (2005) Matti Yrjänä Joensuun romaanien yhteiskuntakuvasta.
”Yksi keskeinen affektiivisuuden ilmenemismuoto on tunteisiin vetoava tarinallisuus”, tutkija kertoo.
Tarinallisuus on kasvava trendi myös journalismissa.
”Taustalla vaikuttaa muun muassa sosiaalinen media, jossa tunnepitoisten sisältöjen on huomattu keräävän eniten klikkejä.”
Sosiaalinen media on vienyt tavallisen uutisoinninkin ilmaisua tunnevaltaisempaan suuntaan. Trendi saattaa johtaa ristiriitoihin journalismin objektiivisuuden vaatimuksen ja eettisen ohjeiston kanssa.
Koetun tuntuiset tarinat kuitenkin myyvät, mikä saattaa toimia kiihdykkeenä vaikkapa televisiossa ja kustantamoissa.
Voitto Ruohonen sai toimittajakoulutuksen Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksella 1970-luvun jälkipuoliskolla.
Hän kasvoi sisälle kulttuuriin, jossa korostettiin, että toimittajan tulee pidättäytyä värittämästä viestinnän sisältöä.
Yleisön inhimillistä uteliaisuutta ei kuitenkaan pidä aliarvioida.
Uteliaisuus on todennäköisin motiivi, kun ohikulkijat pysähtyvät tungeksimaan onnettomuuspaikalle. Se sai myös ihmiset kokoontumaan julkisille teloituspaikoille 1600–1800-luvuilla.
”Vanhinta suomalaista kirjallisesti taltioitua tosirikosta löytyy yksittäisinä tapauksina 1400-luvulta alkaen, ja enenevissä määrin 1500- ja 1600-luvuilta. Silloin rikokset ja niiden oikeudenkäynnit taltioitiin pöytäkirjoihin yhä tarkemmin ja täsmällisemmin.”
Pahuus kiehtoo. Ihmisellä on usein tarve päästä tarkastelemaan tilanteita, joihin ei itse haluaisi joutua. Se on sijaiskokemista.
Yksi selitys tosirikoksen suosiolle onkin turvallinen pahan kosketus.
Tosirikoksen kuvauksissa moralistiset äänenpainot ovat vaihdelleet, Ruohonen kertoo.
”Ne olivat voimakkaat historiallisten kuolemaantuomittujen tunnustuksissa, joilta suorastaan vaadittiin katumusta. Samoin arkkiveisuissa.”
Medioitumisen myötä kerronnan moralistisuus loiveni toteavuudeksi. Sosiaalisen median hallitsemassa nykyjulkisuudessa moralistiset äänenpainot ovat jälleen vahvistuneet.
Voitto Ruohonen ei usko siihen, että tosirikossisältö voisi vaikuttaa haitallisesti oikeuden toteutumiseen.
”Jos oikeudessa tuomioita alettaisiin antaa sen perusteella, se tarkoittaisi sekä tuomarien ammattitaidon että oikeusvaltioperiaatteen rapautumista”, hän toteaa.
Pitkittynyt julkisuus voi lisätä uhrien kärsimystä.
”Joissakin tosirikoskirjoissa, joissa uhrit ovat saaneet ääntään kuuluville, on korostunut traumaattisuus, kun tapausta kierrätetään pitkään julkisuudessa. Surmatuista saatetaan kertoa seikkoja, jotka omaisten mielestä ovat epäolennaisia.”
Ruohosta pohdituttaa se, ketkä kaikki ovat uhreja.
Esimerkiksi huumeisiin kuolleita ja heidän omaisiaan ei helposti mielletä huumerikollisten uhreiksi, hän sanoo.
Myönteisimmillään tosirikossisältö voi johtaa yhteiskunnallisten epäkohtien oikaisuun.
Edellytys on, että tarina perustuu riittävään ja tarkkaan lähdeaineistoon ja sen huolelliseen dokumentaatioon. Kerronnassa on myös noudatettava tinkimättömästi kriittis-eettistä ohjeistoa.
”Kun kerrotaan rikollisista ja rikollisista teoista, asioita ja ihmisiä ei pidä sen paremmin demonisoida kuin valkopestä, sillä todellisuus on hyvin harvoin mustavalkoista”, Ruohonen uskoo.
”Rikoksesta kertominen voi auttaa ymmärtämään, miksi se on tehty. Se ei tarkoita teon hyväksymistä.”
Voitto Ruohonen: Rikos ei vanhene. 445 s. Gaudeamus, 2022.