ISÄNTÄ

Ensin kuoli nainen ja kohta toinen, sitten kolmas... Kymmenen vuotta sitten Pohjois-Karjalassa alettiin ihmetellä, mitä maanviljelijä Pekka Seppäsen ympärillä tapahtuu.

Vesikon uimahalli Joensuussa on kylpylämäinen ja valoisa. Sen verran pieni, että uimavalvojat muistavat kanta-asiakkaat. He ihmettelevät, jos joku jättää tulematta.

Miehellä ei ollut vakiopäivää tai -kellonaikaa, mutta hän kävi usein. Joskus monta kertaa viikossa.

Mies näytti kymmenen kerran sarjalippua kassalle. Yleensä hän tuli yksin, mutta toisinaan hänellä oli mukanaan pienikokoinen nainen. Joskus seurueessa oli myös kaksi miestä.

Kassalla huomattiin, että mies haisi viinalta. Hän kuljetti pukuhuoneeseen pulloja. Siihen ei puututtu, sillä mies käyttäytyi asiallisesti. Ei aiheuttanut häiriöitä.

Saunassa hän jutteli leppoisasti. Hän näytti siltä että kestää löylyä: parrakas ja roteva, reilu 180-senttinen.

Altaassa hän ui kevyennäköistä kroolia, jatkoi pitkään, kilometrejä.

Vuosien mittaan matka lyheni. Vatsa kasvoi.

Lähtiessään mies kyseli bussiaikatauluja kahviosta. Kotiin Kontiolahdelle oli 11 kilometrin matka, eikä hänellä aina ollut autoa. Ajokortti oli kuivumassa.

Marraskuussa 2015 mies ei enää tullut. Hänet pidätettiin. Keskusrikospoliisi epäili, että hän on hukuttanut kolme ihmistä ja yrittänyt hukuttaa viisi.

 

Jussi Hannikainen oli komea mies. Pitkä, vaalea ja hoikka, piirteiltään lähes kaunis.

Hän oli kirvesmies, mutta työnteko oli risaista. Hannikainen joi, ja käytti lääkkeitä.

Ongelmat olivat alkaneet 1990-luvun lopussa. Silloin Hannikainen oli parikymppinen. Isä sai sydänkohtauksen, ja Hannikainen löysi hänet pihamaalta. Hän yritti elvyttää, mutta se ei auttanut. Isä kuoli siihen, 42-vuotiaana.

Hannikainen tatuoi kaulaansa skorpionin, käteensä poikansa nimen ja syntymäajan. Poika syntyi samana vuonna kuin isä kuoli.

Hannikainen oli kiltti ja avulias. Siskon mielestä hirveän vitsikäs.

Mutta kun hän joi, hän saattoi kadota päiviksi. Hän lainasi tyttöystävältä rahaa, otti pikavippejä tämän nimiin, jätti laskut maksamatta.

Hän sai tuomioita. Rattijuopumus, näpistys, vahingonteko. Maksuvälinepetos, varkaus, pahoinpitely.

Sitten hän yritti taas. Hän oli hoidossa ja asui tukiasunnossa. Kuntoutui vähän.

Äiti antoi käyttöön kerrostaloasunnon Liperistä. Hannikainen sai asua siinä. Olohuoneessa oli isän perintörahoilla tehty hankinta, iso viininpunainen sohvakalusto.

Alkuvuodesta 2010 Hannikainen istui Lehmon baarissa Kontiolahdella. Kylän ainoa baari. Matala, valkoinen tiilirakennus.

Siellä Hannikainen tapasi Pekka Seppäsen, 45-vuotiaan kontiolahtelaisen maanviljelijän. Hän ei varsinaisesti tuntenut miestä mutta tiesi kyllä. Monet tiesivät, Seppäsestä puhuttiin.

Hannikainen joi oluen tai pari. Muuta hän ei muista.

Kun hän myöhemmin heräsi, hän oli Jaamankankaalla, Pekka Seppäsen tilalla.

Hänet oli raiskattu.

Niin hän kertoi siskolle.